Näytetään tekstit, joissa on tunniste navetan hajuinen punaviini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste navetan hajuinen punaviini. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Innostavat ihmiset

Kirjauduin Omapostin sivuille, jossa arvioitiin Kirjavälityksen paketin saapumispäiväksi tätä päivää. Eilen Kuuran ja karkailevan isomummon tekijänkappaleet viipyilivät vielä Tampereella, ja tänään ne viettävät päivää Ylöjärvellä. Kai niiden piti käydä sielläkin.  

Paketti ei jäänyt Ylöjärvelle vaan saapui juuri kohteeseensa. Kotiin asti kantoivat.

Ystävä  tuli maanantaina kylään Kuopiosta. Olemme luokkakavereita ja tunteneet toisemme melkein aina. Tiedän, että hän syö mielellään leipää ja juustoa, on kova kävelemään ja muistaa asioita, jotka olen unohtanut. 

Maanantaina reippailimme Näsijärven rantaa ja joimme punaviinilasilliset konttiravintolassa, josta avautui hieno järvimaisema. Seuraavat punaviinit joimme Sisko ja sen veli-baarissa. Tänään joimme munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa. 

Eilen kävimme toisen luokkakaverin ja hänen miehensä luona Härmälänrannassa. Ostimme tuliaisiksi Alkon myyjän suosituksesta punaviiniä, jota hän piti loisto-ostoksena. Viini haisi navetalle, joka on ilmeisesti kyseisen ranskalaisviinin toivottu ominaisuus.

L lähti tätinsä luo ja myöhemmin illalla hän tapaa vielä poikansa. 

En ole kirjoittanut vierailun aikana mitään (ihan hyvä asia). En usko, että olisin koskaan alkanut kirjoittaa, ellen asuisi yksin. Hailuodon residenssin pienessä kirjatapahtumassa kysyttiin, mistä saamme inspiraatiomme kirjoittamiseen, J:n vastausta en muista, mutta huomasin yllättäen sanovani, että ihmiset inspiroivat minua. Toisinaan omista sanoistaan yllättyy.