Oliko villapuseroissa olkatoppaukset?

Ilmojen haltija ei osaa päättää onko nyt marraskuu vai toukokuu. Ilahduin kun havaitsin hänen peruuttaneen hetkeksi toukokuun. Ei tarvitse olla aktiivinen, vaan saa toteuttaa todellista sisintään, joka mielellään kääriytyy huopaan ja keskittyy olohuoneen katon tuijottamiseen. Jonain päivänä katosta alkaa putoilla irtokarkkeja, eikä silloin tarvitse kuin avata suunsa.

Kun taivaalta alkoi valua räntää, täyttyi some lumisten pihojen ja puistojen kuvista ja räntäsadevideoista.  Aah, Espoossakin sataa räntää ja Tesomalla.

Yritän kirjoittaa ajasta, jolloin olin nuori aikuinen, mutta en oikein muista, oliko villapuseroissa olkatoppaukset, mitä levyjä kuunneltiin, mitä ohjelmia katsottiin ja syötiinkö paprikaa. En siis kirjoita itsestäni, joten kenenkään ei tarvitse säikähtää. En ole erityisen nostalginen ihminen, vaan kuten olen täällä jo avautunut, olen nyt vähemmän ahdistunut kuin nuorena, enkä myöskään kaipaa olkatoppauksia, Elysee kuohuviiniä tai Ahti Lammen debyyttialbumia Elämän valttikortit.

Luin John Steibeckin varhaistuotantoon kuuluvan romaanin Taivaan laitumet, nappasin kirjan kirjaston vaihtohyllystä ja nyt se tuntui sopivalta luettavalta. Romaania on moitittu aikoinaan sentimentaaliseksi, mutta minusta se oli ihanan sentimentaalinen, tosin kirjailija ylsi myöhemmin korkeammalle ja sai jopa Nobelin palkinnon.  Taivaan laitumet julkaistiin 1932. Tuli mieleen, että Elizabeth Strout on saattanut lukea romaanin ja kehittää tyylistä oman vielä paremman versionsa.