Matkustimme eilen Saloon viettämään isän 95-vuotissyntymäpäiviä. Kirjoitin junassa puheen isälle ja olen muokannut sitä tänä aamuna.
Isä, olet saavuttanut korkean iän ja se on sinun, perimäsi ja lääketieen ansiota. Pääasiassa sinun. Olet hoitanut terveyttäsi liikkumalla ja muutenkin. Kerran töistä palatessasi sanoit "väsyttää niin, että vapisuttaa, mutta lenkille on lähdettävä". Juoksu on vaihtunut kävelyihin, joita teet päivittäin.
Olet säilyttänyt murteesi, vaikka olet asunut eläkevuotesi Salossa, jossa puhettasi ilmeisesti ymmärretään.
Olet opettanut, että "ahneella on paskainen loppu", pitää olla ahkera ja velat on maksettava.
Olit ammatiltasi meteorologi ja sivistit meitä kertomalla, että ilman lämpötila on varjossa ja auringon paahteessa sama. Herätit meidät katsomaan revontulia ja ukkosmyrskyä. Lapsena piirsin sääkarttojen nurjille puolille. Lukiossa laskit matikan laskut, joita en osannut.
Rakastat kukkia, yleisurheilua, viinereitä ja Bachin musiikkia.
Katson usein taivaalle ja yritän lukea pilviä kuten sinä, mutta en onnistu.
Kiitos ja onnea isä!
