Kävimme poikani kanssa ostamassa minulle television Verkkokaupasta. Gigantista saa helpommin palvelua, mutta Verkkokaupassa ei tyrkytetty uutta puhelinoperaattoria, kolmen vuoden lisätakuuta televisiolle, joulukinkkua tai Ruotsinristeilyä.
En olisi luultavammin onnistunut itse saamaan uutta televisiota toimintakykyiseksi tai ainakin se olisi vaatinut kiroilua ja aiheuttanut verenpaineen nousun. Poikani teki sen työn. Edellisestä televisiostani löytyi vain maltillinen määrä analogisia kanavia. Ehkä tuo möhkäle käytti antennia eikä kaapelia, en enää muista. Ainakin se oli tanakampi ja painavampi, vaikka ruutu oli säälittävän kokoinen tähän uuteen verrattuna.
Päätin, ettei televisio ole paha, se on vain laite kuten se padikin, jolla olen katsellut ohjelmia Ylen Areenasta. Minä määrään minkälainen suhde meille television kanssa muodostuu.
Strömsö monesti pelasti minut työaikoinani. Tuleva työviikko ahdisti sunnuntaisin, mutta Srömsö rauhoitti. En ole koskaan tehnyt niitä askarteluja tai ruokia, joita Strömsössä tehdään, mutta minusta oli rauhoittavaa katsoa niiden tyyppien puuhastelua. Strömsössä mikään ei koskaan mene pieleen kuten oikeassa elämässä on tapana käydä.
