Punkki

Aloitan aamuni tarkastamalla huonekasvini, onko nuppuja, kasvua tai uusia lehtien alkuja. Löytyykö tuhoeläimiä. Tungen sormeni multaan. Suihkutan lehdille lempeän huoneenlämpöistä vettä. Juttelen, ihailen, säälin ja lannoitan. Kukaan ei vastaa. Välillä olen ylpeä kuin kyse olisi jälkeläisistäni eikä Tokmannilta hankituista kolme kahden hinnalla kasveista (tämä ei ole kaupallinen yhteistyö).

Kävin eilen UFF:lla ja poimin vaaterekeistä pari mekkoa ja hameen sovitettavakseni. Kun  riisuin oman mekkoni sovituskopissa, näin peilistä selkäpuoleni ja oikeassa kyljestäni pullottavan punkin, jonka ympäristö punoitti. Ilmankos iho tuolla alueella oli tuntunut kutiavalta ja epämiellyttävältä. Kiskaisin punkin iholtani ja liiskasi pukukopin lattiaan puukengälläni. Ei ollut punkkipinsettejä ulottuvilla, eivätkä ne edes tulleet mieleeni. Punkki oli luultavammin liittynyt minuun viikonlopun telttamajoituksessa lupaa kyselemättä. Nyt seurailen tilannetta ja syön antibiootin, jos iho vielä viikon kuluttua punoittaa  laajemmalta alueelta.  Viisi cm on kuulemma raja.

Vaatteiden riisumisesta tulee mieleen työaika. Jotta potilaan voi tutkia pitää hänet riisututtaa. Muutaman kerran on käynyt niin, ettei alusvaatteita ole ollutkaan ja tyyppi on yllättäen seisonut edessäni ilkosillaan. Onko niin, ettei henkilö (usein mies) käytä kalsareita vai onko hän innostunut alastomuuden herättämästä vaivaantumisesta? Vai onko henkilö läpikotaisin kehopositiivinen?

Kesä on lääkärin kannalta hyvää aikaa, sillä ei tarvitse odottaa toppa- ja raappahousujen riisumista. Riisuutumisen aikana tutkittavalta ei saa kysyä mitään, sillä usein vastaaminen keskeyttää ja sekoittaa pahasti toimen. Tämä korreloi ikään. Monet napit olen aukonut ja sukat riisunut urani aikana ja sitten myös sulkenut ja pukenut. Muutaman kerran olen seurannut kun nuori ihminen on yrittänyt vetää tiukkoja stretch-housuja jalastaan, mutta homma on tyssännyt nilkan kohdalla.

Eipä muuta tänään. Laittakaa lääkärin vastaanotolle helposti riisuttavat vermeet. Syynätkää punkkeja.

Ostoskrapula

Myin trikoomekon Facen Lääkärit kierrättää -ryhmässä. Nyt se odottaa eteisen pöydällä postitusta. Rahat vaatteesta olen jo saanut tililleni.

Alkuun minua huvitti tuo Lääkärit kierrättää -ryhmä, mutta nyt tajuan homman jujun. Tämä on niin suojeltu ammattikunta, että vaikka lääkäreitä on Suomessa yli 20 000 niin jos et tunne jotain kollegaa, niin ainakin joku ystäväsi tuntee hänet tai ystävän ystävä. Kukaan ei yksinkertaisesti kehtaa huijata toista lääkäriä vanhoja vaatteita, laukkuja tai huonekaluja kaupitellessaan. Tuotteiden hinnoissa on pieni lääkärilisä, mutta onhan se sentään ollut lääkärin tai hänen sukulaisensa käytössä!

Katsoin MOT -ohjelman vaatteiden kierrätyksestä. Kun ostat edullisen polyesteristä vamistetun topin, joka on nälkäpalkalla ja ehkä vielä lapsityövoimalla jossain halvan työvoiman maassa ommeltu, käytät sitä pari kertaa, laitat kierrätykseen ja kuvittelet tehneesi hyvänkin työn niin saatat olla harvinaisen väärässä. Topit, tunikat ja farkut (tai osa niistä) päätyvät isoissa konteissa johonkin köyhään Afrikan maahan, jossa niitä myydään torilla. Sielläkään rikkinäiset, rumat tai muuten huonot vaatteet eivät kelpaa ostajille ja ne päätyvät jätteeksi, jota ei käsitellä mitenkään.

Ohjelman mukaan osa kierrätysvaatteista kuljetetaan ensin suuriin lajittelukeskuksiin Eurooppaan ja sieltä Afrikkaan. Näin käy mm. monille Lindexin, H&M:n ja UFF:n keräämille tekstiileille (UFF myy parhaat vaatteet Suomessa). Fidan edustaja kertoo ohjelmassa, ettei heidän keräämiään vaatteita päädy EU:n ulkopuolelle.

Muistan vielä ajat, jolloin ostamisesta tuli huono omatunto siitä syystä, että rahaa kului johonkin turhaan, nyt joutuu kärsimään huomattavasti monimuotoisemmasta ja pahemmasta ostoskrapulasta.

http://outilespyy.com/mihin-kaytetyt-tekstiilit-menevat-suomesta/

Nyt vähän oikaisin, kyseisestä linkistä saa vaatekierrätyksestä monipuolisemman kuvan. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ole, mutta ikävintä on, että käyttökelpoisia vaatteita laitetaan roskiin. Haluaisin muuten tietää, mihin Lidliin palautetut halvat vaatteet menevät, sillä nehän myydään usein pakkauksissa, joka on pakko avata, jos haluaa vaatetta sovittaa.

Monta lohdutuspuseroa olen itselleni ostanut ja tulen varmaan ostamaankin. Yritystä tapojen muuttamiseen on havaittavissa, ainakin ajatuksen tasolla.