Luin aamun Hesarista, että 1.3 miljoonaa suomalaista asuu yksin, peräti 46 prosenttia asuntokunnista. Olemme joukko, josta poliitikot eivät ole suuremmin piitanneet. Yleensä ihminen ei asu koko elämäänsä yksin, minäkin olen viettänyt tavallista perhearkea ja sitten yksinhuoltaja-arkea. Tai oli meillä yhteishuolto, mutta lapset asuivat luonani ja olen siitä onnellinen, lapset eivät välttämättä olleet.
En oikeastaan asu yksin vaan Kertun kanssa, tosin Kerttu ei osallistu taloutemme kustannuksiin vaan joudun ostamaan sillekin ruoat ja kissanhiekat ja kustantamaan eläinlääkärin.
Minusta on väärin, että pariskunta voi saada enemmän kotitalousvähennystä kuin yksin asuva. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä remonttitöistä on 2250 euroa henkilöltä. Jos teettäsin kylpyhuoneremontin (haaveilen siitä), saisin vähentää tuon summan, mutta jos asuisin ihmisen, enkä kissan kanssa saisimme 4500 euroa verovähennystä remonttikuluista tai 7000 euroa vaikkapa kotitaloustöistä, joita Kerttu ei myöskään tee vaan levittelee tassuissaan vessansa sisältöä ympäri asuntoa.
Yksin asuva maksaa itse kaiken, lehtitilaukset, lukuaikapalvelut, Netflixin, kodinkoneet, remontit, vuokran tai yhtiövastikkeen, sähkölaskun. Ihan kaiken. Jos hän tarvitsee autoa, siitäkin hänen on maksettava itse.
Ehkä toisesta voi olla myös henkistä tukea, seuraa ja apua vaikka silloin kun sairastuu tai sitten toinen tuo ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa paloittelee ja heittää jätesäkissä metsänreunaan villieläinten syötäväksi.
Kerttu lähinnä nukkuu, paitsi ruoka-aikaan. Kertun antama tuki on vähän siinä ja siinä. Onneksi on ystäviä ja lapset. Ja onneksi lapset eivät asu yksin vaan heillä on puolisot.
Yksin asuvat barrikaadeille!
