Uintia ja elokuvaa

Kävin eilen U:n kanssa elokuvissa, näimme Ben Lewinin pienen kehutun elokuvan Sessions. Filmissä lapsena polion vuoksi halvaantunut mies päättää päästä poikuudestaan "seksisijaisen" kanssa. Ehkä USA:ssa on moinen ammattikunta, englanniksi Helen Huntin esittämän naisen ammatista käytetään nimitystä sex surrogant.

Elokuvan tarina perustuu runoilija-toimittaja Mark O'Brienin artikkeliin. Miksi usein kaikkein epäuskottavimmat elokuvat "are based on a true story"? Nyt kun mietin asiaan, niin huomaan, että vammaisuutta käsittelevät elokuvat ovat usein "tositarinoita". Elokuvan vaivaannuttava osa on surrogantin ja hänen asiakkaansa välille kehkeytynyt rakkaustarina. Ihan kuin olisi häveliäästi päätetty, että kyllä seksiin on liitettävä aina rakkaus, ainakin amerikkalaisissa elokuvasaduissa.

Minua häiritsi John Hawkesin (polion halvaannuttamaa miestä näytellyt näyttelijä) lapsekas puhetapa. Elokuvan paras tyyppi on elämänmakuinen katolilainen pappi ja sanoma kaunis: kaikilla on oikeus rakkauteen ja seksuaalisuuteen.

Olen viime aikoina nähnyt kaksi elokuvaa halvaantuneesta miehestä (molemmat "tositarinaan" perustuvia), edellinen oli ranskalainen elokuva Koskemattomat. Osaako joku sanoa, miksi sen elokuvan nimi oli Koskemattomat? Seuraava elokuva kertokoon supermiehestä.

Viimeistelin eilen artikkelia ja kävin uimassa. Seisoin uimahallin ovien edessä mummoköörissä jo viisi minuuttia ennen hallin avautumista. Ammattini puolesta mieleeni tunki ajatus siitä, että kuinkahan moni uintitovereistani kärsii virtsankarkailusta. Unohtakaa tuo edellinen lause. Uima-altaan pohjan tuijottamisessa on jotain rauhoittavaa. Uin 700 metriä ja vesijuoksin aikani. Vesijuoksu tuntuu samalta kuin unessa, jolloin on kiire johonkin tärkeään ja matka etenee ponnisteluista huolimatta turhauttavan hitaasti.

Kadonneen villasukan arvoitus

Kiehtovia yksityiskohtia jännittävästä elämästäni. Sisältää juonipaljastuksia. Toivuttuani joulukuun flunssasta olin valmis tammikuun flunssaan, joka saapuikin odotetusti tänä aamuna. Mahdollisesti se vaivasi minua jo yöllä, en ole ihan varma, sillä nukuin. Riittävällä tarkkuudella sanoisin, että niistin nenääni ensimmäisen kerran klo 7.30.

Menin nukkumaan villasukat jalassa. Aamulla toinen sukka oli kadonnut, enkä löydä sitä mistään.

Käyn kampaajalla noin viiden viikon välein. Edelliskerralla kampaaja oli onnellinen perheenäiti. Nyt hän kertoi jossain sivulauseessa, että hänelle oli tapahtunut jotain ikävää. "Haluatko kertoa mitä?" sanoin minä. Kampaaja halusi kertoa. Hänelle oli selvinnyt, että aviomiehellä on toinen nainen. Mies oli jo muuttanut yhteisestä kodista ja ostanut uuden rakastetun kanssa omakotitalon. Tämä kaikki oli tapahtunut niinä viitenä viikkona, joina hiuksieni väri oli haalistunut ja kuosi rähjääntynyt. On varsin ymmärrettävää, ettei kampaajani keskittynyt täysillä kuontalooni. Hänen silmiinsä oli pesiytynyt ensimmäinen katkeruuden häivähdys, silmät eivät enää seuranneet mukana kun suu kääntyi asiakaspalvelijan hymyyn.

Kävin L:n kanssa Tampere-talolla Mozart konsertissa. Orkesteria johti solisti (viulisti). Mies seisoi lavalla ja käytti vasenta jalkaansa tukijalkana ja siirsi oikeaa eteen, vasemman viereen ja taakse, taas viereen ja eteen. Mies kallisteli puolelta toiselle ja niksautteli polviaan. Korealainen tanssi. Tuttavani soittaa orkesterissa patarumpuja, joten välillä seurasin hänen työtään. Nainen painoi toistuvasti korvansa rumpukalvolle. Ehkä hän ei ollut tyytyväinen viritykseen. Monta kertaa hän joutui lopulta rumpujaan paukuttamaan.

Nyt pitäisi päättää päätyykö sairaan vai terveen ja urheilullisen rooliin.

Melankolinen kerbera

Kerbera tuijottaa melankolisesti pöytää, viikko sitten sen katse vielä kohdistui virkeästi kattoon. Orkideat näyttävät saavuttaneen terminaalivaiheen. Kliivia ottaa tukea seinästä. Anopinkieli näyttää päättäväiseltä: selviän läpi laman ja Downton Abbeyn Mathewin kuoleman. Minä nuokun nojatuolissa epäterveellisessä istuma-asennossa. Kerttu kerää voimia yön mekastukseen sohvan selkänojalla.

Luin eilen kirjastossa kuntoilulehteä, jossa kerrottiin Madonnan taistelusta  väistämätöntä vanhenemista vastaan. Laulaja urheilee kolme kertaa päivässä ja noudattaa tiukkaa ruokavaliota. Kuvassa naisen lihasikkaista rasvattomista käsivarsista pullottavat laskimot. Niihin rööreihin olisi helppo laittaa tippa. Suunnittelin huomiseksi kuntosalia, mutta minulla näyttää olevan kampaaja ja priorisoin kampauksen ohi prominenttien laskimoiden.

Lopetan kirjoittamisen tänään tähän. Kuten joku analyyttinen lukija saattoi jo havaita, minulla ei ole kerrassaan mitään sanottavaa.

Kerttu kiittää

Kiitän Helinää saamastani huomionosoituksesta. Olen sen ansainnut. Kirjoitan pyytämäsi kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:

1. Säteilevän kauneuteni salaisuus on riittävä uni (vähintään 15 tuntia/vrk). Valvon yöaikaan, sillä aurinko kurtistaa ihoa.

2. Työkseni revin huonekaluja. Emännän päällystyttämien nojatuolien riipiminen on jo melko pitkällä. Kun olen saattanut tämän tehtävän loppuun, aion siirtyä työskentelemään sohvan parissa. Olen jo hieman testannut sohvan koilliskulmaa ja repimistuntuma on varsin miellyttävä. Keskityn toistaiseksi etupäässä nojatuoleihin, jonka kankaan mainostettiin olevan kissanraapimista kestävää. Pidän haasteista.

3. Olen kuunnellut kaikki emäntäni pitämät esitelmät, sillä olen niiden vakiintunut kriittinen koeyleisö. Yleensä esitelmien sisältö on niin triviaalia, että käännän selkäni ja otan nokoset. Esitelmistä sain idean opiskella lääkäriksi. Suoritin tutkinnon valko-venäläisellä verkkokurssilla. Diplomin pitäisi saapua postissa lähipäivinä. Valko-Venäjän postilaitos toimii varsin verkkaisesti. Olen jo neuvotellut työtehtävistä kansainvälisen terveydenhoitopalveluja kaupittelevan firman kanssa.

4. Minulla on ollut monta komeaa rakastajaa ja moni heistä työskentelee yhteiskunnan huipulla. Kirjoitan muistelmiani joulumarkkinoille. Kustannustoimittajani yritti sensuroida niitä. Minä huudahdin "Kaikki tai ei mitään!"

5. Neuvottelen useammankin kustantajan kanssa romaanistani, joka kertoo kauniista, mutta petollisesta rotukissasta, hänen viidestä aviomiehestään ja kahdeksasta rakastajastaan. Se on traaginen tarina, jossa rotukissa jää toistuvasti leskeksi, mutta ei moisesta pikkuharmista lannnistu. Surukseen rotukissa jää lapsettomaksi, mutta ottaa adotiopennun, josta kehkeytyy maailmankuulu pianisti.

6. Pidän raksuista. Rakastan vartalovoiteita, niissä on lempeän hedelmäinen jälkimaku.

7. Joulutähti on mielikukkani. Emäntäni nostaa sen ulottumattomilleni. Nainen on hirviö. Anopinkielen lehdet ovat rapeita ja maistuvat pähkinäisille.

8. Minä kirjoitan tätä blogia. Minä Kerttu. Välillä emäntäni tuuraa, kun minua sattuu väsyttämään.

En tietenkään jaa huomionosoitusta eteenpäin. Tähän se palkinto jäi ja syystä!

Tabloidi

Tänä aamuna putosi eteisen matolle Ilta-Sanomien näköinen julkaisu: tabloidi Hesari. Hesari tuntuu entisestään kutistuvan ja keventyvän, vaikka netti-aikana kannattaisi kilpailla artikkelien perusteellisuudella. Oli pakko  googlata tabloidi. Wikipedian mukaan seuraavat sanat rimmaavat tabloidin kanssa:: alkaloidi, diploidi, haploidi, kiina-alkaloidi, kolloidi, mongoloidi, paraboloidi, selluloidi, asteroidi, broidi, hemorroidi, humanoidi, lipoidi, meteoroidi, paranoidi, planetoidi, solenoidi, steroidi

  

Tabloidi-räppi 

Mun broidi on humanoidi

ja mutsi vähän paranoidi

mut ei se mitään

kun saatiin tabloidi

Mä heitän puuroon hilloo ja kiina-alkaloidii

mun HB laskee

vuotaa hemorroidi

mut ei se mitään

kun kun tuli tabloidi

Mul on astma

ja käytän steroidii

mut ei se mitään

mä luen tabloidii

Putos taivaalta meteoroidi

oon ilman kotii, sänkyy ja selluloidii

ei Datsun starttaa on rikki solenoidi

mut ei se haittaa

kun on se v-tun tabloidi

 

Mitä huhtikuussa tehdään?

Työn vuoksi on elämä suunniteltava viivasuorasti kuukausiksi eteenpäin. Mistä minä tiedän, mitä haluan huhtikuussa tehdä? Jos saan yhtäkkiä pakkomielteen  lähteä Chargoggagoggmanchauggagoggchaubunagangamaug-järvelle soutelemaan tai Pöljälle saunomaan, niin se ei ole mahdollista.

Olin aikoinaan töissä aluesairaalassa, jonka ylilääkäri oli Lapinhullu. Olin väsynyt, mikä ei kohdallani ole kovinkaan poikkeuksellista. Sanoin miehelle, että minun tekisi kovin mieli Lappiin ensi viikolla. Sain heti viikon lomaa. Matkustin bussilla Saariselälle. Bussissa näytettiin koko matkan ajan Souvarien videota, joten en ole vieläkään toipunut matkasta.

Saan jatkuvasti nuhteita esimieheltäni, sillä unohdan ilmoittaa koulutus- yms. menoni. Tänään minulle selvisi, että sijoituksemme sisältävissä exel-taulukoissa onkin kaksi osaa. Sellainen viikottainen selkeä laatikko-osio ja toinen osio, josta ei ota mitään tolkkua. Tähän asti olen huomannut vain jälkimmäisen.

Yksi syy toivottomaan epäjärjestälmällisyyteeni on se, että olen ennen nykyistä työpaikkaani elänyt kuin taivaan tintti. Edellisessä työpaikassa poissaolot sai anoa jopa jälkikäteen, kun täällä se on tehtävä viikkoja ennen poissaoloa. Täytyy myöntää, että hommien toimivuuden kannalta tämä nykyinen sotilaallinen kuri toimii jonkin verran paremmin.