Tampereen länsipuolen kauppahuoneistot tyhjenevät toinen toisensa jälkeen. Jäljelle jäävät hautaustoimistot. Hautaustoimistobisnes on riskitöntä, sillä kaikkien on lopulta kuoltava vaikka kuinka hikoilisi salilla, odottaisi vihreän valon syttymistä ja söisi goji-marjoja ja rasvatonta maitorahkaa. Oletteko kuulleet konkurssiin menneestä hautausurakoitsijasta?
Kaikki haluavat kukkakauppiaiksi, vaikka tammiarkkujen kauppaaminen olisi tuottoisampaa.
Haluaisin perustaa kivan kirjakaupan, jossa ihmiset voisivat istua nojatuoleissa, juoda kahvia ja lueskella. Ei kuulosta kovinkaan tuottoisalta. Kirjakaupan perustaminen on nykyaikana yhtä järkevää kuin videovuokraamon avaaminen. Vielä joitakin vuosia sitten videovuokraamoja ilmaantui joka kadunkulmaan. Vaikuttaa myös siltä, että kynsistudioiden kyllästysaste on saavutettu, sillä niitä puhkeaa enää harvoin tyhjiin liiketiloihin.
Olin kokouksessa, jossa mietittiin syksyn meeting-ohjelmaa. Erikoistuvien lääkäreiden edustaja ehdotti luentoa työssä jaksamisesta, työnohjauksesta sekä siitä miten alkoholisteihin pitäisi suhtautua. Ajatuksena oli, että heillekin pitäisi löytyä empatiaa. Uskon nuorisoon!
Kävin Metsossa tarkastamassa mille korkeudelle romaanini kaunokirjallisuuden joukossa asettuu sitten kun se julkaistaan. Kirja osuu onneksi sopivasti silmien korkeudelle, joten ei tarvitse nousta varpailleen tai kyykistyä vetääkseen teoksen hyllystä ja lainatakseen sen. Tarkastelin tyrkylle asetettuja kirjoja, enkä havainnut kustantajani tuotteita missään. Olen asiasta hyvin huolissani. Onneksi kirjastoon on lyhyt matka, joten voin sitten joskus ohi kulkiessani siirrellä kirjaani näkyvämmälle paikalle.
torstai 31. maaliskuuta 2016
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Suffragetit
Naisasialiitto unioni järjestää eri paikkakunnilla ilmaisnäytöksiä elokuvasta Suffragette. Järjestön nimi kuulostaa vanhahtavalta: mieleen tulevat hassut vanhatpiiat pitkissä hameissaan. Asuun kuuluu tieteysti kravatti. Yhdistys perustettiin 1892, jos ette satu tietämään.
Olen lukenut, että naisten oikeudesta äänestää on taisteltu, mutta en tiennyt että samalla rikottiin ikkunalaseja ja räjäyteltiin postilaatikoita.
Elokuvan hienoin hetki oli lopussa, jossa näytettiin vanhaa arkistofilmiä erään suffragetin hautajaiskulkueesta.
Kun elokuvaa katsoi, ei voi todellakaan sanoa, että ennen asiat olivat jotenkin paremmin. Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Naiset saavat vaan pienempää palkkaa. Nykyään naisen elämää helpottavat e-pillerit, hormonikierukat ja hormonikorvaushoito. Tässä järjestyksessä.
Elokuvaa katsellessa tuli mieleen, että pitääkö Meryl Streep tunkea joka paikkaan.
Suffragetten jälkeen olisi saanut jäädä keskustelemaan elokuvasta Rosa Meriläisen kanssa. Minulla oli nälkä, joten lähdin kotiin.
Olen lukenut, että naisten oikeudesta äänestää on taisteltu, mutta en tiennyt että samalla rikottiin ikkunalaseja ja räjäyteltiin postilaatikoita.
Elokuvan hienoin hetki oli lopussa, jossa näytettiin vanhaa arkistofilmiä erään suffragetin hautajaiskulkueesta.
Kun elokuvaa katsoi, ei voi todellakaan sanoa, että ennen asiat olivat jotenkin paremmin. Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Naiset saavat vaan pienempää palkkaa. Nykyään naisen elämää helpottavat e-pillerit, hormonikierukat ja hormonikorvaushoito. Tässä järjestyksessä.
Elokuvaa katsellessa tuli mieleen, että pitääkö Meryl Streep tunkea joka paikkaan.
Suffragetten jälkeen olisi saanut jäädä keskustelemaan elokuvasta Rosa Meriläisen kanssa. Minulla oli nälkä, joten lähdin kotiin.
tiistai 29. maaliskuuta 2016
Ainoa ystävä
Allekirjoitin kustannussopimuksen. Jostain syystä teko vaati rohkeutta, vaikkei heti arvaisi. Osaan tehdä asioista vaikeita. Etsin kustantamon kirjeestä vanhasta tottumuksesta palautuskuorta, jota ei tietenkään löytynyt. Kirjailijaksi pyrkiminen tekee ihmisestä nöyremmän ja tulee käytyä postissa.
Olen saanut nähtäväksi kansiehdotelmia ja pidin tästä viimeisestä. Olen pelännyt, että kirjan kansista tehdään vaaleanpunaiset ja kukikkaat.
Pumppasin polkupyörieni kumit (minulla on todellakin kaksi pyörää, muttei yhtään autoa). Vihaan pyörän kumien pumppaamista: kädet likaantuva, housut menevät kuraan, venttilin korkki häviää, eikä pumpun suutin (?) pysy paikoillaan. Pelkään, että taloni ikkunoista seurataan tehotonta toimintaani. Ilma falskaa aina jostakin.
Löysin postiluukun alta kortin, johon Hanna oli kirjoittanut "Olet ainoa ystäväni". Tunsin sääliä Hannaa kohtaan, sillä en muista yhtään Hannaa tai muistan yhden, mutta näemme joka päivä töissä, joten hän tuskin viitsii lähettää minulle korttia, jossa on pupun kuva. Pyörittelin pääsiäiskorttia hetken käsissäni, kunnes huomasin helpotuksekseni, että se oli tarkoitettu naapurin sinkkumiehelle.
Olen saanut nähtäväksi kansiehdotelmia ja pidin tästä viimeisestä. Olen pelännyt, että kirjan kansista tehdään vaaleanpunaiset ja kukikkaat.
Pumppasin polkupyörieni kumit (minulla on todellakin kaksi pyörää, muttei yhtään autoa). Vihaan pyörän kumien pumppaamista: kädet likaantuva, housut menevät kuraan, venttilin korkki häviää, eikä pumpun suutin (?) pysy paikoillaan. Pelkään, että taloni ikkunoista seurataan tehotonta toimintaani. Ilma falskaa aina jostakin.
Löysin postiluukun alta kortin, johon Hanna oli kirjoittanut "Olet ainoa ystäväni". Tunsin sääliä Hannaa kohtaan, sillä en muista yhtään Hannaa tai muistan yhden, mutta näemme joka päivä töissä, joten hän tuskin viitsii lähettää minulle korttia, jossa on pupun kuva. Pyörittelin pääsiäiskorttia hetken käsissäni, kunnes huomasin helpotuksekseni, että se oli tarkoitettu naapurin sinkkumiehelle.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Mihin sika päättyy?
Hesarin Teema-lehden murrenumerossa Simo Frangen väittää, että Tampereella ja Turussa on kuin kusella ja kusessa. En ota kantaa. Simo Frangen on muuttanut Tampereelle vasta siinä vaiheessa kun hän aloitti opiskelut yliopistossa, eikä hän tietääkseni ole asunut Turussa.
Kun muutin Tampereelle 2007, tuntui kuin saisin vihdoin elää Kummeli-sketsissä. Katselin ympärilleni kameramiehiä etsien. Ei tunnu enää, sillä kaikkeen tottuu. Tampereella olen oppinut sanat kekkeruusi ja rotvalli. En ole ottanut niitä aktiivikäyttöön, sillä ne eivät ole sanojani.
Tamperelaisia on helppo ymmärtää, sillä he tarkoittavat mitä sanovat. Savolaiset arvioivat puhekumppaniaan ja miettivät mitä tämä mahdollisesti haluaisi kuulla. Jos sitä on vaikea päätellä, on puheen sisällön järkevintä olla sellainen, että sen voi tulkita miten tahtoo. Tamperelaisuus on suora tie ja savolaisuus mutkitteleva kinttupolku. Kivinen kuin savolainen pelto. Puhdasta savolaisuutta ei ehkä some-aikana enää ole.
Kun olin lapsi, meillä kävi remonttimies, jonka nimi oli Suomi. Siskoni ei ollut vielä koulussa, mutta opetteli lukemaan. Suomi kysyi "Mihin sika päättyy?" A-kirjaimeen tietysti. "Saparoon", Suomi sanoi. Suomi oli kuitenkin aikuinen mies.
Pohjois-Savo kuuluu siihen osaan maatamme, jossa ei leikata pihanurmikoita. Tampereella ei yritetä olla fiinimpiä kuin ollaan, siksi täällä on savolaisenkin helppo asua.
Yksi tärkeimpiä ihmisiä yhdistäviä asioita on samanlainen huumorintaju. Puolison pitäisi nauraa samoille asioille, sillä muuten elämä käy hankalaksi. Kun rakastuminen on ohi, jää yhteinen nauru.
En ole löytänyt yhtään ihmistä, joka ei pitäisi itseään huumorintajuisena, mutta olen tavannut muutamia täysin huumorintajuttomia kansalaisia. Oletan tietysti, että oma käsitykseni huumorista on se ainoa oikea.
Kun muutin Tampereelle 2007, tuntui kuin saisin vihdoin elää Kummeli-sketsissä. Katselin ympärilleni kameramiehiä etsien. Ei tunnu enää, sillä kaikkeen tottuu. Tampereella olen oppinut sanat kekkeruusi ja rotvalli. En ole ottanut niitä aktiivikäyttöön, sillä ne eivät ole sanojani.
Tamperelaisia on helppo ymmärtää, sillä he tarkoittavat mitä sanovat. Savolaiset arvioivat puhekumppaniaan ja miettivät mitä tämä mahdollisesti haluaisi kuulla. Jos sitä on vaikea päätellä, on puheen sisällön järkevintä olla sellainen, että sen voi tulkita miten tahtoo. Tamperelaisuus on suora tie ja savolaisuus mutkitteleva kinttupolku. Kivinen kuin savolainen pelto. Puhdasta savolaisuutta ei ehkä some-aikana enää ole.
Kun olin lapsi, meillä kävi remonttimies, jonka nimi oli Suomi. Siskoni ei ollut vielä koulussa, mutta opetteli lukemaan. Suomi kysyi "Mihin sika päättyy?" A-kirjaimeen tietysti. "Saparoon", Suomi sanoi. Suomi oli kuitenkin aikuinen mies.
Pohjois-Savo kuuluu siihen osaan maatamme, jossa ei leikata pihanurmikoita. Tampereella ei yritetä olla fiinimpiä kuin ollaan, siksi täällä on savolaisenkin helppo asua.
Yksi tärkeimpiä ihmisiä yhdistäviä asioita on samanlainen huumorintaju. Puolison pitäisi nauraa samoille asioille, sillä muuten elämä käy hankalaksi. Kun rakastuminen on ohi, jää yhteinen nauru.
En ole löytänyt yhtään ihmistä, joka ei pitäisi itseään huumorintajuisena, mutta olen tavannut muutamia täysin huumorintajuttomia kansalaisia. Oletan tietysti, että oma käsitykseni huumorista on se ainoa oikea.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
Eläköön keskinkertaisuus ja ahkeruus!
Kuuntelin radiosta Bachin Johannes passiota ja yritin olla ajattelematta sitä kirkkomusiikkina. Teokseen kuuluu virsimäisten osuuksien lisäksi aarioita ja kuorolaulua, joita voisi pitää maallisen rakkauden ylistyksenä ellei teos perustuisi Johanneksen evankeliumiin. Minulla ei ole mitään kirkkomusiikkia vastaan, mutta eräs kollega väitti, että Johan Sebastian Bach sävelsi eroottista musiikkia. Halusin testata, onko väite totta.
Kun Bach haki Leipzigin Tuomaskirkon kanttorin virkaa, hän jäi vasta kolmanneksi. Bachin onneksi kaksi parhaaksi rankattua hakijaa saivat paremmat työpaikat muualta ja Bach sai töitä. Säveltäjää pidettiin keskinkertaisena, mutta ahkerana.
Olen jo aiemmin ilmaissut rakkauteni Bachin musiikkiin. En ymmärrä musiikista mitään, mutta Bach auttaa kaikkeen: väsymykseen, ahdistukseen, levottomuuteen, kaipaukseen ja lievempiin fyysisiin vaivoihin.
Murkkuikäisenä vihasin Bachia, sillä isäni rakasti säveltäjän musiikkia. Isä makasi olohuoneen lattialla, äiti sohvalla ja huoneessa pauhasivat Brandenburgilaiset konsertot. Meille oli ostettu uudet stereot. Rockia sai soittaa vain kun isä ei ollut kotona tai ei oikeastaan silloinkaan, ettei levysoittimen neula rikkoutuisi.
Isä omisti klassisen musiikin teosten lisäksi LP:n, jolle oli äänitetty Lasse Virenin juoksun radioselostus Munchenin olympialaisissa, joissa Viren kompastui ja kaatui, kimposi pystyyn ja pinkaisi maaliin ensimmäisenä.
Kun Bach haki Leipzigin Tuomaskirkon kanttorin virkaa, hän jäi vasta kolmanneksi. Bachin onneksi kaksi parhaaksi rankattua hakijaa saivat paremmat työpaikat muualta ja Bach sai töitä. Säveltäjää pidettiin keskinkertaisena, mutta ahkerana.
Olen jo aiemmin ilmaissut rakkauteni Bachin musiikkiin. En ymmärrä musiikista mitään, mutta Bach auttaa kaikkeen: väsymykseen, ahdistukseen, levottomuuteen, kaipaukseen ja lievempiin fyysisiin vaivoihin.
Murkkuikäisenä vihasin Bachia, sillä isäni rakasti säveltäjän musiikkia. Isä makasi olohuoneen lattialla, äiti sohvalla ja huoneessa pauhasivat Brandenburgilaiset konsertot. Meille oli ostettu uudet stereot. Rockia sai soittaa vain kun isä ei ollut kotona tai ei oikeastaan silloinkaan, ettei levysoittimen neula rikkoutuisi.
Isä omisti klassisen musiikin teosten lisäksi LP:n, jolle oli äänitetty Lasse Virenin juoksun radioselostus Munchenin olympialaisissa, joissa Viren kompastui ja kaatui, kimposi pystyyn ja pinkaisi maaliin ensimmäisenä.
lauantai 26. maaliskuuta 2016
Pitkä, pitkä perjantai
Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. En tiedä ketään, joka lähtisi pakoon pääsiäistä. Pääsiäisen aika on jouluun verrattuna rentouttava. Lehdet eivät vaahtoa pääsiäissiivouksesta, eikä tarvitse ostaa pääsiäislahjoja, riittää kun hankkii suklaamunia ja narsisseja. Eikä ole pakko hankkia niitäkään.
Nuorena pitkäperjantaina oli masentavaa ja harmaata eikä mikään paikka ollut auki. Elokuvia ei näytetty, en tiedä miksi. Ne ovat ilmeisesti syntiä kuten tanssiminenkin.
Katsoin pitkäperjantaina puolillaan olevassa Niagarassa elokuvan Spotlight. Elokuva sopi pääsiäiseen, sillä tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Boston Globe sanomalehden toimittajat tutkivat katolilaisen kirkon pedofilia-skandaalia. Spotlight ei mässäile pedofilialla, vaan kertoo kiihkottomasti toimittajaryhmän työstä. Myös pedofilian uhrit saavat puhua. Kun elokuvissa kerrotaan toimittajista, poliiseista tai asianajajista, he ovat aina työssä, niin tässäkin. Tässä melko arkisessa elokuvassa jännittää, onnistuvatko toimittajat paljastamaan ongelman laajuuden ja sen että hyväksikäytöstä tiedettiin myös kirkon johdossa.
Niagarassa ei ole numeroituja paikkoja. En pidä näkökenttääni rajoittavista päistä, joten odotin pitkään ennen kuin menin sisälle ja valitsin paikan neljännestä rivistä. Juuri ennen valojen sammumista eteeni istahti toisilleen kuiskutteleva rakastunut pari.
Malagassa Airbnb majoituksessa tutustuin katolilaiseen pariskuntaan. Pääsiäinen oli heille se kaikkein suurin juhla. He osallistuvat pääsiäiskulkueeseen, jossa pukeudutaan kummallisiin kasvot peittäviin taivasta kohti sojottaviin hiippalakkeihin ja näytetään kummituksilta. Kulkueen jälkeen mennään baariin. Suomessa on perinteisesti juhlittu hautautumalla kotiin, välillä ikävin seurauksin.
Nuorena pitkäperjantaina oli masentavaa ja harmaata eikä mikään paikka ollut auki. Elokuvia ei näytetty, en tiedä miksi. Ne ovat ilmeisesti syntiä kuten tanssiminenkin.
Katsoin pitkäperjantaina puolillaan olevassa Niagarassa elokuvan Spotlight. Elokuva sopi pääsiäiseen, sillä tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Boston Globe sanomalehden toimittajat tutkivat katolilaisen kirkon pedofilia-skandaalia. Spotlight ei mässäile pedofilialla, vaan kertoo kiihkottomasti toimittajaryhmän työstä. Myös pedofilian uhrit saavat puhua. Kun elokuvissa kerrotaan toimittajista, poliiseista tai asianajajista, he ovat aina työssä, niin tässäkin. Tässä melko arkisessa elokuvassa jännittää, onnistuvatko toimittajat paljastamaan ongelman laajuuden ja sen että hyväksikäytöstä tiedettiin myös kirkon johdossa.
Niagarassa ei ole numeroituja paikkoja. En pidä näkökenttääni rajoittavista päistä, joten odotin pitkään ennen kuin menin sisälle ja valitsin paikan neljännestä rivistä. Juuri ennen valojen sammumista eteeni istahti toisilleen kuiskutteleva rakastunut pari.
Malagassa Airbnb majoituksessa tutustuin katolilaiseen pariskuntaan. Pääsiäinen oli heille se kaikkein suurin juhla. He osallistuvat pääsiäiskulkueeseen, jossa pukeudutaan kummallisiin kasvot peittäviin taivasta kohti sojottaviin hiippalakkeihin ja näytetään kummituksilta. Kulkueen jälkeen mennään baariin. Suomessa on perinteisesti juhlittu hautautumalla kotiin, välillä ikävin seurauksin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)