Tampereen länsipuolen kauppahuoneistot tyhjenevät toinen toisensa jälkeen. Jäljelle jäävät hautaustoimistot. Hautaustoimistobisnes on riskitöntä, sillä kaikkien on lopulta kuoltava vaikka kuinka hikoilisi salilla, odottaisi vihreän valon syttymistä ja söisi goji-marjoja ja rasvatonta maitorahkaa. Oletteko kuulleet konkurssiin menneestä hautausurakoitsijasta?
Kaikki haluavat kukkakauppiaiksi, vaikka tammiarkkujen kauppaaminen olisi tuottoisampaa.
Haluaisin perustaa kivan kirjakaupan, jossa ihmiset voisivat istua nojatuoleissa, juoda kahvia ja lueskella. Ei kuulosta kovinkaan tuottoisalta. Kirjakaupan perustaminen on nykyaikana yhtä järkevää kuin videovuokraamon avaaminen. Vielä joitakin vuosia sitten videovuokraamoja ilmaantui joka kadunkulmaan. Vaikuttaa myös siltä, että kynsistudioiden kyllästysaste on saavutettu, sillä niitä puhkeaa enää harvoin tyhjiin liiketiloihin.
Olin kokouksessa, jossa mietittiin syksyn meeting-ohjelmaa. Erikoistuvien lääkäreiden edustaja ehdotti luentoa työssä jaksamisesta, työnohjauksesta sekä siitä miten alkoholisteihin pitäisi suhtautua. Ajatuksena oli, että heillekin pitäisi löytyä empatiaa. Uskon nuorisoon!
Kävin Metsossa tarkastamassa mille korkeudelle romaanini kaunokirjallisuuden joukossa asettuu sitten kun se julkaistaan. Kirja osuu onneksi sopivasti silmien korkeudelle, joten ei tarvitse nousta varpailleen tai kyykistyä vetääkseen teoksen hyllystä ja lainatakseen sen. Tarkastelin tyrkylle asetettuja kirjoja, enkä havainnut kustantajani tuotteita missään. Olen asiasta hyvin huolissani. Onneksi kirjastoon on lyhyt matka, joten voin sitten joskus ohi kulkiessani siirrellä kirjaani näkyvämmälle paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti