Uskottavuuteni (se vähänen) on tämän jälkeen poispyyhitty. En ole murre-ihmisiä, mutta sunnuntain syntymäpäivillä oli pariskunta, joka puhui Rauman murretta. Tämä Heli Laaksosen runo on heille (he tuskin tätä lukevat, mutta silti).
Heli Laaksosta kuuluu kirjallisissa piireissä väheksyä. Hänet hyväksyttiin jotenkin niin kauan kuin hän pysyi Sammakko-kustantamossa, eikä taloudellisesti täysin hyödyntänyt menestystään.
Sänkyn kans
Tätä mää epäili. Mun sänk o masentunu.
Hän makka kaikep päivä pujamas
ja huaakaile vaan kova ääne.
Mää oti Mee naiste testi ja kyseli:
1. Onk paha miäl? O.
2. Eik mikkä huvit? Ei
3. Väsyttäk? Nimpaljessuksest.
4. Tulek uni? Ei millä.
5. Paruttak? Valla.
6. Nauruttak? Mikkä.
7. Ark kaattu pääl? Ko sein.
8. On vaikkia? Voi voi senttä.
9. Missä unelma ova? Hevom persses.
10. Es sunkka sää ittiäs
tappa meina? Onk sänkyjaloil kiivet
parvekken kaitte yli?
An mää auta.
Kopioin runon uuden runouden antologiasta "uusi ääni", toimittajina olivat Eino Santanen ja Saila Susiluoto. Kannattako antaa kokoelmalle nimi "uusi ääni", koska se on tuota pikaa "vanha ääni".
1 kommentti:
Pohjois-Suomesta muuttaneena ihastuin aikanaan varsinaissuomalaiseen puheenparteen - saa tuplasti enemmän sanottua kun ei lisätä kirjaimia vaan pätkäistään joka sanasta puolet pois.
Vaan on Rauman murre sittenkin erikseen, jokin aivan oma merellinen ryhti siinä on. "Mailm tämä o, sanos kissanpoik, gon silmäs auk sai."
Lähetä kommentti