Vasen rinta

Ei ollut muutakaan tekemistä:

Vasen rinta

Siinä missä kohosi aiemmin vasen rinta, oli parin vuoden ajan ollut kuoppa. Eihän se oikeastaan kuoppa ollut, vaan muisto vasemmasta rinnasta. Laila oli oppinut elämään tämän epätyydyttävän tilanteen kanssa. Aiemmin nuo ulokkeet olivat keränneet kehuja. Sitä ainokaista kukaan ei enää pitänyt erityisen kiinnostavana, vaikka se oli ihan sama rinta kuin aiemmin, pariton vain. Ei se ollut sen jäljelle jääneen rinnan vika, että toinen vierestä puuttui.

Jouluaaton saunareissulla Laila huomasi vasemmalla puolella rintakehää pienen kohoaman ja säikähti pahanpäiväisesti. Puuttuvan rinnan kohdalle oli noussut pieni nyppylä, kuin vaahtokarkki. Tuo pieni uloke aristi hieman.

Lääkäri ei keksinyt syytä uudelle ulokkeelle. Tehtiin ultraääni ja otettiin koepalat, mitään pahanlaatuista ei löytynyt. Laila päätti olla ajattelematta kohoumaa, kuten oli aiemmin pakottautunut unohtamaan epäsymmetrisen rintavarustuksensakin.

Muhkura eli omaa elämäänsä ja kasvoi niin, ettei rintaproteesiksi kutsuttu pehmeä möhkäle enää mahtunut proteesiliiveihin. Laila löi proteesia muutaman kerran perunanuijalla ja sai mahdutettua sen paikoilleen.

Lailan liivien koko oli D 75, oikean rinnan kannalta asia oli järjestyksessä, vasemmalle rinnalle olisi paremmin sopinut kuppi B, silloin kuitenkaan oikea rinta ei olisi mahtunut sille tarkoitettuun kuppiin. Vasempaan kuppiin oli siis pakko laittaa lisätopinkia, samaa Laila oli tehnyt teini-iässä, silloin hän joutui tunkemaan nenäliinoja molempiin kuppeihin, nyt riitti kun laittoi lisätäytettä vasemmalle puolelle.

Kun aikaa vasemman rinnan poistosta oli kulunut kaksi ja puoli vuotta, saattoi Laila hylätä ylimääräisen toppauksen. Hänellä oli taas kaksi somaa täysin symmetristä rintaa, tosin vasen nuorempi rinta oli hieman terhakampi, sillä ei ollut imetetty kahta lasta. Se oli lyhyen olemassaoloaikansa saanut keskittyä olemaan rinta. Se ei koskaan tulisi tekemään rinnalle suunniteltua työtä: maidon tuotantoa.

Onkologit kovasti hämmästelivät tapahtunutta. Tarkoissa tutkimuksissa ei syöpää tuoreesta rinnasta löytynyt. Joku ehdotti rinnan poistamistakin, ihan varmuuden vuoksi. Laila ei leikkaukseen suostunut.

Mitä ilmeisimmin oli tapahtunut ihme. Lääketieteestä ei selitystä tapahtuneelle löytynyt. Sairastuttuaan oli Laila kerran hädissään edesmennyttä Paaviakin rukoillut, sitä puolalaista. Paavi oli nyttemmin jo autuaaksi julistettu katolilaisen nunnan parkinsonin taudin parantamisesta. Lailasta tuo julistus tuntui oikealta toimenpiteeltä. Autuaaksi julistamiseen oli nyt toinenkin syy: yksi täydellinen suomalainen rinta.

Laila matkusti Roomaan, vieraili Vatikaanissa ja sytytti kirkkoon kynttilän nöyräksi kiitokseksi vasemmasta rinnastaan.