Palasin tänne hetkeksi marisemaan, poistun tänään, joten älkää huolehtiko. Lähden Zumban pilaamilla reisilläni Ryan Airilla Lontooseen ja palaan takaisin, kun taivaalle mahdollisesti kerääntyvät tuhkapilvet suovat, kuitenkin viimeistään vajaan viikon päästä. En ota läppäriä mukaan.
Voi islantilaisparkoja. Olen kerran käynyt Islannissa: maa on hieno. Siellä ollessani pidettiin paikallinen taiteiden yö. Reykjavik oli täynnä bändejä ja innokkaita juhlijoita. Maassa ei ole käärmeitä, puita on vain sievien omakotitalojen pihoissa, teiden vierillä näkee sympaattisia islanninhevosia. Sievät talot ovat tehty aaltopellistä. Vessoissa ei ole käsipaperia, kaikki paperi on arvokasta, sillä se on tuotava kaukaa. Koskaan ei voi tietää onko lammikoiden vesi kuumaa vai kylmää. Suihkussa voi aistia lievän rikintuoksun. Blue Lagoon-kylpylässä loikoilimme vedessä, joka oli lämmintä sinistä maitoa, ympärillämme harmaata laavakiveä.
Katsoin eilen ohjelman, jossa neljä naista vierailee toistensa häissä ja arvostelee toistensa juhlat. Sulhanen esiintyi vain alttarilla, häät ovat naisten juhlat. Minun eiliselle katsomiselleni on kuulemma englanninkielinen määritelmä: pleasure quilty watching.
Keskustorilla on tänään Kultajuhlat. Pate Mustajärvi tulee sinne esiintymään. Aamulehti kehoittaa opettelemaan juhlaa varten ulkoa Ukkometso-kappaleen kertosäkeen sanat:
Suomenniemellä, suomen kielellä
äijät huutaa lailla perkeleen
ja kun Suomi pelaa lätkää
se iskee joka jätkään
kaljaa koneeseen ja Ukkometsoon.
Äijäuhoa, joka on joidenkin kohdalla melkein söpöä, pääasiassa kuitenkin vastenmielistä. Pate Mustajärvi ei käsittääkseni enää käytä alkoholia, muistan lukeneeni asiasta jostain lehdykästä.
Enää ei tarvinne selitellä miten mukavaa onkaan matkustaa, vaikka osittain onkin kyseessä työreissu. Pitää lähteä nostamaan vähän puntia, kun ne englatilaiset eivät ole punnista luopuneet, kuten eivät myöskään vanhoista pituus- ja tilavuusmitoista ja vesihanoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti