Epävappuni epäonnistui, sillä nautin eilen Pirkkalalaisesta vieraanvaraisuudesta, eli toisin sanoen vietin Vapunaattoa. Tänään kuuntelin hyytävässä viimassa Minna Canthin jalkojen juuressa naiskuoroa, jossa ystäväni V laulaa. Kuuntelin ohjelmiston uudestaan vielä ravintola Teatterin kulmassa. Oikein kadehdin laulutaitoisia ihmisiä, heillä on mahdollisuus tuottaa nautittavaa musiikkia. Kävelin jälkeenpäin kaupungilla, kunnes alkoi sataa lunta. Tampereella esiintyi kolme etelä-amerikkalaista ryhmää, niitä, jotka soittavat panhuilua taustanauhan päälle. Mistä niitä joka paikkaan piisaa?
Vappuruno on Arto Melleriä, joka taisi ymmärtää vappuviinojenkin päälle.
Nuoruus! Kaiken pitää olla sille siivekästä,
siivekästä ja veristä!
Sillä on niin kiire muuttamaan maailmaa
että se on valmis siihen heti kun on käynyt
eteisessä ja nähnyt avaimenreiästä sisään...
"Maailma! kyllä se tiedetään! se on avaimenreiän
muotoinen!" niin se huutaa, Nuoruus, kuulee
korvissaan oman sydämensä lyönnit.
"Maailman sydän lyö! ettekö te kuule?"
Kaiken pitää olla sille siivekästä!
Siivekästä ja veristä! ja se joutuu aina petetyksi
tai pettää itse itsensä,kumpaankin se on valmis,
ja kaikkeen
Kun kompastut omiin jalkoihisi älä sano sitä
Kohtaloksi, sido ensin kengännauhasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti