Vaikka hairahduin viikonloppuna urheilun puolelle, viihdytän teitä runoilla. Toisen laitan tähän tulivuorenpurkauksen kunniaksi ja toisen muuten vaan. Ne ovat Vilja-Tuulia Huotarisen kokoelmasta Iloisen lehmän runot (WSOY 2009)
Tulivuorenpurkaus tapahtuu
Aina jonkun sukupolven kohdalla
Mitä on sellainen hyvä jota kukaan ei voi ottaa pois?
Lennätän leijaa
Pitelen narusta kiinni
Huumorin varjo seuraa
Tulisen auringon alla
Sisälläni aloittaa kikatuksen uudenlainen kello
--------------------------------
Mykkä kesäkuu, en liioittele
Tappelen suruani vastaan
Se on sama kuin surun puolesta
Räpyttelen silmiä
Räjäyttelen ohikulkijoita
Tukehdun hellyyteen
Kaikkeen tottuu
Mistä sanoo:
Siihen ei totu koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti