Toivottavasti minulla on vielä joku lukija.
Barcelona voitti Manchester Unitedin Wembleyllä. Lähipubit saivat avata ovensa poikkeuksellisesti kello 8, joten tunnelma on varmasti ollut katossa. Eräs tuttuni oli saanut ostettua nettiarvonnan kautta liput tapahtumaan, kysyin mihin hintaan hän myisi liput, miehen kipuraja kulki 5000 eurossa. Vielä perjantaina tarjous oli korkeimmillaan 1500 euroa, en tiedä miten lopulta kävi.
Lähdin maanantaina ystäväni ja työtoverini V:n kanssaLontooseen yhdistetylle loma- ja koulutusmatkalle. Matkustimme kaupunkiin Rynkyllä (Ryan Air), olimme maksaneet priority boardingin, joten saimme valita istuimet varauloskäytävän vierestä. Kone ei jostain syystä tehnyt pakkolaskua, joten saavuttamamme hyöty rajoittui suurempaan jalkatilaan. Olimme Lontoossa aikataulussa, joten saimme nauttia Rynkyn fanfaarista ja hehkuttelusta "mikään muu lentoyhtiö ei ole yhtä hyvin aikataulussa". Asia perustuu kylläkin enemmän pienten vähemmän ruuhkaisten kenttien käyttöön.
Ajoimme bussilla Victorian asemalle, jonka lähellä hotellimme sijaitsi. Nautimme erinomaisen illallisen hotellin lähellä sijaitsevassa vaatimattomassa intialaisessa kuppilassa. Ravintolan seinällä oli kehystettynä useita hyvästä hygieniasta pokattuja awardeja. Vay Uog (en oikeasti muista nimeä) oli saavuttanut hygienian alalla ensin tason kaksi ja lopulta ulottunut kolmanteen puhtauden portaaseen.
Tiistaiaamuna suuntasimme Leischester squaren lipputoimistoon ostoksille. Ostimme samalle päivälle musikaaliliput sekä päivä- että iltanäytöksiin, seuraavalle päivälle hankimme vain iltanäytösliput. Lippuja kaupannut nainen oli innoissaan hulludestamme ja sanoi "I love you". Liput saimme myöhäisen ostoajankohdan vuoksi puoleen hintaan.
Ensimmäinen musikaali kertoin Frankie Vallista ja hänen orkesteristaan Four Seasons. Upea esitys, miehet osasivat laulaa ja näytellä. Vauhti oli hengästyttävä, monet kappaleet tuttuja. Yleisö oli täysillä mukana ja nousi lopussa jammailemaan. Vessassa altaan vierellä oli kaksi hanaa, toisen vieressä varoitettiin, että vesi saattaa olla vaarallisen kuumaa.
En kuulunut illan musikaalin kohderyhmään vaikka olenkin blondi (Legally Blonde). Ammattitaitoinen tekele tämäkin oli. Hauskin oli laulu, jossa lakituvassa pohdittiin, oliko eräs mies homo vai eurooppalainen, alkuperäinen musikaaliversio on tehty USA:ssa. Hupaisaa lukea, millä hyperadjektiiveilla musikaalia mainostettiin: ridiculously enjoyable, utterly brilliant, sensotionable hilarous, amazing...
Seuraavan illan musikaali oli klassikko Les miserables. Visuaalisesti loistava, upeat laulajat, kaunista musiikkia, hieno tarina... Vieressä pari nuorta miestä pilkki ja näpräili kännyköitään esityksen ajan. Muutenkaan teatteriin ei suhtauduta samalla hartaalla kunnioituksella kuin Suomessa, katsomossa syödään ja juodaan, hihkutaan ja buuataan.
Kongressikin pitänee mainita. Osallistujia oli 16 500, järjetön määrä ihmisiä. Kongressikeskukseen pääsi metro-juna yhdistelmällä ja matka kesti 45 minuuttia, sisältäen kaksi vaihtoa: District line- Jubilee line ja juna. Ihmisten parveilu toi pakosta mieleen muurahaisten puuhastelun. Viisastuttu on, olen kantanut korteni suomalaisen lääketieteellisen tutkimuksen kekoon esittämällä kongressissa posterin. Seinälle sitä levitellessäni huomasin, että kirjoittajien työpaikat olivat unohtuneet. Seisoin posterin edessä säädetyn pari tuntia.
Kongressi-illalliset järjestettiin vanhassa Fish Market hallissa. Sali oli naamioitu Harry Potter elokuvien koulun ruokasalin tapaan. Ruoan jälkeen esiintyi loistava Beatles cover- bändi. Arvokkaat tohtorit eri maailman kolkilta irroittelivat. Illalliselle osallistui kuulemma 1500 henkilöä. Suomessa ei tämän kongressin suuruisia tapahtumia voisi järjestää.
Pesukoneet pyörivät ja kisu kehrää vieressä. Huomenna olisi päästävä taas ylös epäinhimillisen aikaisin. Tekemättömät työt painavat harteita lysyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti