Ymmärrän miltä peliriippuvaisesta tai askin tupakkaa päivässä vetävästä tuntuu kun ei pääse toteuttamaan riippuvuuttaan. Pääsin vasta nyt päivittämään blogiani. Olen aamusta lähtien tiuhaan huolestuneena havainnoinut bloggerin toimimattomuutta. Pari päivää elämästäni on hukkunut, mitä siitä, onneksi pääsin taas addiktioni pariin.
Viitapiiri on Viita-akatemialaisten, nykyisten ja entisten järjestö, joka järjestää pikkujouluja. En ole uskaltanut niihin osallistua, en ole kokenut itseäni tarpeeksi taiteelliseksi ja sitäpaitsi pelkään runoilijoita, he näkevät lävitseni ja kevyeksi toteavat. Pikkujoulukutsussa mainittiin mahdollisuudesta lukea ääneen omia runoja- siis mitä runoja. Uskalsin vasta nyt ensimmäistä kertaa ilmoittautua Viitapiirin tapahtumaan: huomiseen toukoseminaariin. Siellä puhuu runoilija Risto Ahti. Tilaisuuteen on ilmoittautunut 15 Viitalaista, osallistumismaksu on kympin ja sillä saa 15 euron pitsan. Tilasin varmuuden vuoksi Vegetarianin, ettei joku herkkä runoilija kärsi kun vedän kinkkupitsaa. Sitäpaitsi sulaudun paremmin massaan ruokavalinnallani.
Luin Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanin Harjukadun salakäytävät. Olen luullut sopeutuneeni Tampereelle, mutta koin kaupunki-ikävää tuota kirjaa lueskellessani, kuvattiinhan siinä tarkkaan Jyväskylää. Tourujoki, johon useat tapahtumat sijoittuvat on melkein parasta Jyväskylässä, samoin Harju. Kirjan sisällä on kirja (haukotus) Elokuvallinen elämänopas, jota siteerataan jatkuvasti, hyppäsin noiden sitaattien yli. Romaani on yhdistelmä lapsuuden kuvausta, rakkaustarinaa, fantasiaa, dekkaria sekä keski-ikäisen miehen elämän ironista kuvausta. Kaikkea on tupattu yhteen romaaniin liikaa, mutta pakko oli lukea loppuun. FB on tärkeässä osassa romaanissa, jossa on kaksi vaihtoehtoista loppua, toisen voi lukea netistä.
Kirjoitan Tarjasta, joka ei osaa hiihtää, mutta jolla on monot ja hiihtoasu, jotta hän voi käydä Saariselällä ravintola Laaninhovin monotansseissa. Tälläinen henkilö elää kuulemma oikeasti keskuudessamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti