tiistai 17. toukokuuta 2011

Kasvatan tukkaa

Aamulehti on tänäänkin Kultalehti. Istun sohvalla ja latkin Colonsteriliä. Ei voi kutsua erityiseksi makunautinnoksi. Tutkimus hirvittää ja samalla mietityttää, mitä sitten jos löytyy jotain pahaa. Meillä lääkäreillä on usein sellaisia suuruuskuvitelmia, etteivät sairaudet meitä koske. Nämä kuvitelmat ovat tarpeen omaksi suojaksi, on helpompi elää näin. Juomaa pitäisi litkiä litra tunnissa, puoli tuntia on kulunut ja kurkusta on mennyt alas vasta kaksi desiä.

Huomaan, että melko paljon aikaa ja energiaa kuluu siihen, että suunnittelee ravitsemustaan ja nauttii ruokaa, varsinkin näin vapaalla. Tänään sitä ei tarvitse miettiä.

Kuljen kylpytakissa, pitää pukea päälle. Päivällä pitää olla vaatetettuna. Ei saa haahuilla yöpuvussa. Siitä alkaa alamäki, joka on jyrkkä ja liukas kuin hyppyrimäen alarinne.

Viikonlopun runo jäi julkaisematta. Runo on suosikkini Anja Erämajan proosaruno kokoelmasta Laulajan paperit WSOY 2005:

Volyymia

Naapuri kysyy hankitaanko liiketunnistin roskisten viereen. En tiedä, kasvatan tukkaa. Raavin nilkkaa ja kasvatan tukkaa.Aamulla vedän housut jalkaan, tukka kasvaa. Illalla katson televisiota, nopeita, nasevia tyttöjä napakoissa puseroissa, kiiltävät pitkät hiukset. Kasvatan tukkaa ja se kasvaa vaikka luomet on painettu kiinni. Vaikka istun kampaajalla ja ja saksista kuuluu lopunajan musiikki. Selaan lehteä, lehdessä kysytään otanko mieluummin tyylitajuisen mutta heikon, hauskan mutta lihavan vai rikkaan mutta äitisidonnaisen. En tiedä, tuuletin pyörii naaman edessä, pään yllä heiluu karvainen käsi, keltainen hiha, pikeepaita, kauluksessa tumma pää. Kansainvälinen meininki. Radio soi, suortuvia lentää ilmassa. Meillä päin oli tapana kerätä talon hiukset ja karvat kirjekuoreen ja kutoa niistä nuottalapasia.

Kun tukka on valmis, kun viisarit ovat kaakossa, hiuksissa volyymia, taajuuksia, kaikua, kun hiuksista voi käännellä, väännellä majakan, laivoja, kun päätä heiluttamalla nousee myrsky ja meri velloaa, kun tukka on valmis, ei ole mitään syytä poistua pihalta, nousta tuolilta. Kun tukka on valmis, ei ole mitään syytä poistua pihalta, nousta tuolilta. Kun tukka on valmis, portista tulee joku. Hän soihtua kantaen, maihinnousukengät jalassa. Eikä yksikään ruoho taivu hänen askeltensa alla, huoju ei heinä.

2 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Otsikon voi laulaa säveleen "kuuntelen tomppaa". Haluaisin tietää, saako sitä enää sen jälkeen pois soimasta päästä, jos erehtyy ajattelemaan, koska itse en saa.

Kasvatan tukkaa, uu-uu, kuulen kuinka rummut lyö, ja kitara komppaa!

Heidi kirjoitti...

Nyt se jäi minun päähäni.