Jokainen hetki

Nousin sängystä lihakset jäykkinä ja kivistävinä, tämä olotila on seurausta eilisestä jumpasta.

Aika pysähtyi eilen Agit Propin keikalla. Yhtye oli hyvässä vireessä ja varsinkin encorena esitetut "Natalia" ja "Kenen joukossa seisot" saivat nostalgiakyyneleen vierimään. Yksi laulajista spiikkasi konsertin. Minusta spiikit latistivat tunnelman, ne olivat tosikkomaisia, tylsiä, hitaita ja jaarittelevia. Lopulta tungin sormet korviin tuon jaarittelun ajaksi. Mielestäni työläiset eivät ole tänään se surkea syrjitty joukko vaan työttömät, vajaatyökykyiset, yksinhuoltajat, psyykkisesti sairaat, alkoholistit, osa maahanmuuttajista ja monet sairaseläkkeellä olevat ihmiset. Työläiset ajavat autolla ja asuvat omakotitalossa. Nykyään myös korkeasti koulutetut ovat vaarassa menettää toimeentulonsa kuten tapahtumat yhtiössä nimeltään Nokia osoittavat. Perusasiat on edelleenkin opittava.

Ostin divarista Arto Lapin runokirjan "Harakan paja". Huomasin vasta äsken, että runoilija on itse kirjoittanut siihen omistuskirjoituksen ja runon. Kuuntelin radiosta ja luin lehdestä eräästä sairaanhoitajasta, joka on palkittu äitienpäivänä. Hän on miehensä kanssa ottanut lapsikseen orvoksi jääneen neljän lapsen katraan. Juttu sai minut kyyneliin varsinkin kun tajusin, että olen useaan kertaan tavannut tuon naisen. Koskaan ei ole ollut puhe hänen laajennetusta äitiydestään. Omistan nyt Arto Lapin runon hänelle, kaikille äideille ja K:lle, jonka syntymäpäiville olen tänään menossa.

Jokainen hetki
valo on taittuva eri
tavoin - pisara
ruohossa maan kämmentä
koskettaa ja katoaa