torstai 19. toukokuuta 2011
Fytoplanktonlounas
Kävin lounaalla salaattipaikassa. Kun muuttaa rutiinejaan, niin sivistyy. Kuppilassa selailin aikakausilehteä, joka oli keskittynyt ravitsemukseen ja laihdutukseen. Aviisissa kerrottiin pariskunnasta, joka oli hurahtanut Super Foodiin. Tämä ruokavalion myötä ihmisen elimistö parantaa siinä olevat viat, jopa geenivirheet kuten Downin syndrooman, puhumattakaan pikkuvaivoista kuten MS-taudista. Pariskunta pisteli pipetillä fytoplanktonia suihinsa, samalla eineksellä elävät luonnossa jonkin sortin valaat. Pariskunta ei laita ruokaa vaan napsii luomubanaanilastuja, parapähkinöitä, inka- ja camcam-marjoja. "Eihän karhukaan tiskaa" totesi isäntä artikkelissa. "Eihän ihminenkään käy haaskalla" sanon minä. Emäntä oli raskaana, joka sekin oli tämän ihmeitä tekevän ravitsemuksen ansiota. Lasta ei luonnollisestikaan laiteta päiväkotiin tai kouluun kalapuikkoja syömään. Ruokavaliossa pisti silmään kaiken kotimaisen puuttuminen. Jokainen elää tavallaan, siitä huolimatta ihmetytti toimittajan suorastaan ihannoiva kritiikittömyys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jos meillä elettäisiin oikein ekologisesti, maassa maan tavalla, ei mistään saisi kuin naurista, lanttua ja perunaa. Rukiista leipää syötäisiin vähän homeisempanakin. Liha maistuisi useimmille - osattaisiin marjastaa, sienestää, kalastaa ja perata kalat. Keripukki ja riisitauti tunnistettaisiin empimättä, harvinaisia ne eivät olisi.
Minustakin tuntuu järjettömältä, että C-vitamiinin lähteenä olivat nuo eksoottiset marjat kun suomalaisiakin supermarjoja on saatavilla. Muutenkin tämäntyyppinen syöminen alkaa saada sellaisia merkityksiä, jota ruoalla ei oikeasti ole.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ko. ajattelussa kuten muissakin ruokavaliouskonnoissa on kyse jonkinlaisesta hallinnan fantasiasta - kun vain syön täysin oikein ja hartaasti asioita x ja y enkä päästä mitään epäpyhää suustani sisään, ei minua kosketa sairaus, uupumus, MS-tauti, syöpä (tai ehkä lopulta kuolemakaan). Ruoan merkityksistä siinä ollaan jo aika kaukana. Elämä on pelottavaa.
Luin kerran miehestä, joka eli valoenergialla. Omien sanojensa mukaan hän eli sillä oikein hyvin.
Hänen valoenergiadieettiään testattiin myös sairaalaolosuhteissa, joissa hän, tietenkin, alkoi näivettyä. Mutta se ei ainakaan hänen mukaansa johtunut siitä, että hän muulloin olisi saanut energiaansa jostain muustakin kuin valosta. Sairaalassa valo ja energiat vain olivat vääriä.
Ja monet silti ajattelivat, että koe todisti ainoastaan sen, että sairaalaympäristö on keholle huono, eikä sitä että ko. henkilö olisi aiemmin lasketellut luikuria valodieetistään.
Voihan se olla,että tuokin pariskunta käy salaa mäkkärissä. Ainakin tuleva jälkeläinen saattaa sen tehdä.
Keväällä Ranskassa äiti ja isä saivat vankeustuomion lapsensa surmaamisesta. Heidän ravintoideologiansa aiheutti lapsen nälkään nääntymisen.
Lähetä kommentti