Kohta kaksi vuorokautta on kulunut eurojen, yleiseurooppalaisten pituus-ja tilavuusmittojen sekä kehittyneen LVI-tekniikan ulottuvissa. Enää naisihminen ei kimitä "half pint of lager" vaan tilaa reippaasti pienen tuopin. Tämä muutos on vienyt voimat. Pääsin eilen uneen vain kemiallisten valmisteiden avulla. Aamulla väsytti, ei huvittanut töihin lähtö. Ajoin pyörällä vesisateessa punainen sadeviitta lepattaen. Sadeviitan alla kannoin reppua, joten näytin ihan kyttyräselkäiseltä Notre Damen hirviöltä. Unohdin viitan pukuhuoneen naulaan: toivottavasti huomenna ei sada.
Johtuen kolmen viikon poissaolosta ja kerääntyneestä sähköpostisaastasta, en juurikaan ehtinyt työhuoneestani työkavereiden kanssa seurustelemaan. Eräs yksikkömme työntekijä on useasti sairastunut virtsatietulehdukseen (hänellä on siihen taipumusta) sillä hän ei ole koko päivänä ehtinyt tyhjentää rakkoaan ja siellä E Coli bakteerit ovat sitten iloisesti lisääntyneet.
Tällä viikolla potilailta kerätään arvio toiminnastamme. Kiva kun arviointiviikko on kaikkien tiedossa. Saan varmaan huonot pisteet: kysyin potilailta samat asiat kolmeen kertaan ja sekosin sanoissani.
Tänään oli erään säätiön apurahan toiseksi viimeinen hakupäivä. Arvelin, että anomus on saatava postiin. Puolessa tunnissa tein hävettävän huonon anomuksen, jolla hain rehvakkaasti 30 000 euroa omaan ja tutkimushoitajan palkkaan. Homma menee yleensä niin, että jos anot 3000 e, niin saatat saada 1000. En tule kuitenkaan missään tapauksessa saamaan 10 000 euroa, mutta kuka kieltää yrittämästä. Oikeilla tutkijoilla (en ole oikea tutkija) menee suuri osa ajasta rahoituksen hankkimiseen ja myöhemmin sen selvittämiseen mihin rahat on tullut tuhlattua.
Tulostin taas boarding passit. Perjantaina lähden Rynkyllä Italiaan. Elän ekologiseti, en omista autoa, lajittelen jätteet, kaikki menee hukkaan lentämisen vuoksi. Inhoan ja pelkään lentämistä ja saan siitä huonon omatunnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti