Kävin katsomassa elokuvan Sinkkuelämää 2. Arvelin näkeväni harmitonta viihdettä. Elokuva oli surkea, pitkitetty kolttujen ja kenkien esittely. Yhdestä suudelmasta saatiin aikaan suuri draama. Oma elämäni tuntuu noiden naisten elämään verrattuna erittäin mielenkiintoiselta. Ehkä se oli tarkoitus.
Ostin kameran. Lataan juuri sen akkua. En viitsinyt lukea mukana seuranneita ohjekirjasia vaan arvailin, mikä johto kuuluu mihinkin. Ainahan voin huomenna mennä kysymään neuvoa sympaattiselta nuorelta mieheltä, joka myi minulle kameran. Aion kiduttaa teitä jatkossa ottamillani taidekuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti