Spekulatiivinen fiktio

Opin Viidassa uuden termin: spekulatiivinen fiktio. Aion jatkossa viljellä päivittäin tätä termiä ja näin siirtyä elämässäni ihan uudelle korkeammalle tasolle.

Sängyt

Kirjoittaminen on varastamista. Varastan aiheen ystäväni blogista. Saimme aikoinaan appivanhempien vanhat runkopatjasängyt. Kaikki muukin kalustus oli muiden hylkäämää lukuunottamatta Lundia-hyllyä, joka on siis edelleen minulla. Käytimme sänkyjä ensin jalkojen kanssa sittemmin huojuvat jalat poistettiin. Lapset pitivät sängyissä hyppimisestä. Patjoista tursottivat jouset. Lopulta ne vastasivat viime joulun myyntivalttia piikkimattoa. Kun vihdoin hankimme uudet sängyt kuului kauppaan entisten poisvienti. Sängyt näyttivät joidenkin puliveivareiden makuualustoilta. Kyllä minua hävetti.

Nyt minulla on ystäviltä saadut 30-luvun nojatuolit, joista jouset törröttävät, herkempipersuksisen on käytettävä tyynyä takapuolen alla. Kisu on viimeistellyt homman ja raapinut tuolien verhoilun sellaisille kivoille säleille.

Terapiassa

Terapiassa on hieno sarja. Poikkeaa niin suuresti kaikesta muusta amerikkalaisesta draamasta. Tapahtumat keskittyvät kahteen tilaan: Paulin ja hänen terapeuttinsa vastaanottoihin (puhutaan kai kamarinäytelmästä). Kohtauksia ei leikata paikasta ja ihmisistä toiseen suurella vauhdilla kuten muissa sarjoissa. Sitäpaitsi sarjassa puhutaan ja ollaan hiljaa, ei muuta. Hiljaiset hetket saavat myös suuren merkityksen. Huomaan pohtivani jokaista osaa ja henkilöä jälkikäteen. On ilo verkkaisesti tutustua heihin.

Tyly kohtalo

Ikäänkuin työn aloittaminen loman jälkeen ei olisi muutenkin tahmeaa niin minulle oli ängetty tälle päivälle takapäivystys. Asiaa ymmärtämättömille selitän, että näin arkena se meillä tarkoittaa sitä, että on oltava puhelimen tavoitettavissa ja ruuhkatilanteissa on mentävä ensiapuun auttamaan. Lähdin töistä kohtalaisen huolettomalla mielellä. Pysähtyessäni liikennevaloihin huomasin,että minulle oli soitettu töistä kahdesti. Toinen ensiapupäivystäjä ei ollut tullut. Päivystäjä sanoi,että hänen tehtävänsä ei ollut asiaa hoitaa, mikä on noissa olosuhteissa ymmärrettävää. Poljin kotiin ja aloitin soittorumban (pahin vaihtoehto on joutua itse sinne illaksi töihin). Henkilö, jonka nimi oli päivystyslistassa oli junassa, puhelu katkesi yhtenään. Hän oli vapaalla ja ilmoittanut asiasta. Soitin listan tekijälle, joka onneksi tiesi kenen oikeasti kuului olla töissä. Sain keskuksesta numeron (ensin väärän ja sitten oikean) ja viidennellä soitolla sain hänet kiinni. Nuori naisraukka pyyteli kovasti anteeksi ja lupasi kiirehtä töihin. Jouduin soittamaan n. 15 puhelua eri suuntiin ennenkuin homma järjestyi, mutta ainakin toistaiseksi itse vältyin tylyltä kohtalolta.

Yhdellä kaverillani oli joskus bluesbändi, jonka nimi oli "Tyly kohtalo". Minusta nimi oli parasta siinä pumpussa. En tosin ole mikään musiikkiekspertti.

Työ, tuttu termi

Huomenna menen taas töihin. Osaanko mennä oikeaan toimipisteeseen, muistanko salasanat, osaanko enää mitään, mihin jätinkään takkini ja muut tarpeelliset vermeet, heräänkö aamulla, montako sähköpostiviestiä on luettava. Alan taas huomenna laatia listoja siitä mitä on tehtävä. Tänään yritän vielä unohtaa, työntää kauemmaksi. Leikin, ettei sunnuntai ole maanantain aatto.

Elämäntehtävä

Kisu ei syö. Olin huolestunut kun se söi niin paljon, nyt olen huolestunut kun se syö niin vähän. Elämäntehtäväni on olla huolestunut.

Liian lyhyt

Kävin aamulla muuttamassa kaveriani. Alkuun kannoimme tavaroita kolmestaan M. hänen miehensä ja minä. Seuraavaksi saapui M:n siskon poika. Sen jälkeen hintelä nuorukainen, näyttelijä, musta pipo päässä. Kannoimme nuorukaisen kanssa niitä kevyimpia tavaroita, kuten tyynyjä. Viimeinen apuri tuli kun kaikki tavarat oli kannettu. Tunsin itseni energiseksi ja hyväksi ihmiseksi, olinhan saapunut ensimmäisenä paikalle. Vedin sitten normi-Pyynikki-lenkkini siihen päälle. Nyt olen naatti ja laskeudun pian sohvalle kisun viereen makaamaan.

Istuin neljä tuntia kirjoittajakoulutuksessa. Kirjoitin koulutusta varten hädissäni tekstin, jonka oli reilun sivun pituinen. Koska teksti oli mielestäni liian lyhyt, tungin sinne lisää asiaa. Juuri näitä lisäyksiä pidettiin turhina ja suorastaan vahingollisina kokonaisuutta ajatellen. Aiemmin yritin tehdä teksteistä pidemmän näköisiä käyttämällä riviväliä 1 1/2 tai 2. Sitten aloin pelätä, että maailman luonto tuhoutuu turhamaisuuteni takia. Teksti nimittäin tulostetaan koko porukalle. Riviväleistä oli pakko luopua.

Tiedän blogin,jonka nimi on "Minusta tulee kirjailija". Älkää siirtykö sen lukijoiksi. Suunnittelin lähettäväni teksitini kustantajalle, en vain tiedä kustantajaa, joka julkaisisi 20-sivuisia kirjoja. Tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa suunnittelin muuttavani blogini nimen muotoon "Minustakin tulee kirjailija".

Kirjastossa

Istun kirjastossa. Yritän tehdä esitelmää, oikeastaan ei enää kannata koska lähden kohta V:n kanssa lounaalle. Tätä ennen kävin kahvilla kirjaston kahvilassa ja luin Hesarin. Älytöntä, voisin keittää kahvia kotonakin ja olen kalliiseen hintaan tilannut sanomalehden. Sain päivittäisen sinivaloterapian käymällä kirjaston vessassa ja nyt siis kirjoitan tätä vaikka minun pitäisi tehdä esitelmää ja lukea huomisen tekstejä Viitaa varten.

Ilmastointi humisee, näppäimistä kuuluu herkkä naputus. Katseet kohdistuvat näyttöihin. Huoneessa on jostain syystä peili sekä käsienpesuallas. Homma on siis likaista. Paikaltani näen kuinka mies surffailee Iltalehden sivuilla. Siihen en ole sentään alentunut. Mahdollisesti miehellä on jonkun tärkeän työn dead line tulossa ja hän yrittää unohtaa sen. Kaksi nuorta naista hihittelee. Hevihupparinen mies on Facebookissa. Nyt saapuu mies, jolla on huomattava määrä lävistyksiä kasvoissaan ja niittejä vaatteissaan. Tämä alkaa käydä jännittäväksi. Pari pöytää minusta ovelle päin työskentelee mies, jolla on pitkä musta nahkatakki ja lierihattu. Ei ota hattua pois päästään sisälläkään. Tuolla istuu runoilija Arto Lappi. En ole koskaan lukenut hänen runojaan. Ehkä pitäisi.

Saan kirjastossa huomattavasti enemmän aikaan kuin kotona.

Porttiteoria

Johtaako kirjallisuuden harrastaminen iv-huumeiden käyttöön? Uusi porttiteoria, ensin luet romaaneja, sitten runoja ja seuraavaksi pistät suoneen kaikenlaisia mömmöjä. Metso kirjasto on ainoa paikka Tampereella, jonka vessoissa on sininen valaistus (muita en minä ole ainakaan nähnyt). Älkää antako lastenne lukea kirjoja.

Laitoin tänä tekstin FB:iin. Usemapi FB ystävä kertoi, että heidän paikkakuntansa ainoa sinivalovessa on kirjastossa.

Vanhoina syntyneet

Olen kirjoittanut paljon iästä ja vanhemisesta. Katsoin televisiouutisista poliitikkoja: Jyrki Katainen (s.1971), Mari Kiviniemi (s.1968) ja Jutta Urpilainen (s.1975) näyttävät ja kuulostavat vanhoilta. Heidän ajatuksensa ja habituksensa ovat konservatiivisemmat kuin useilla ikäisilläni, joita tunnen. Pyrkivätkö poliitikoiksi vanhoina syntyneet konservatiiviset ihmiset, muokkaako politiikka heistä sellaisia vai onko ihmisen oltava sellainen pärjätäkseen poitiikassa.

Työuran pidennys

Olen sen verran kyllästynyt noihin työuran pidentämisjuttuihin (alku- ja loppupäästä), täten ehdotan, että oppivelvollisuus rajoitettaisiin sellaiseen kolmen vuoden kiertokouluun. Lapset töihin kymmenvuotiaina siitähän ne työurat pitenisivät. Lisäksi säästettäisiin koulutusmenoissa ja kouluruokailuissa ja kouluterveydenhuollossa. Ei tarvitsisi minun sitten vanhana horiskona jatkaa työntekoa.

Festareilla

Jatkan iästä, jostain syystä se mietityttää minua paljon. Luin Imagesta Riku Korhosen Roskilde-kokemuksesta, hänen viimeisestä rockfestivaaliretkestään. Riku Korhosen juttu ei kertonut Roskilden festivaaleista juuri mitään, se kertoi vain Riku Korhosesta. Ex-mieheni muisti aina mainita, kuinka hän ajoi pöllityllä polkupyörällä Vaasasta ensimmäiseen Ruisrockiin. Minä kävin viimeistä kertaa Ruisrockissa kymmenisen vuotta sitten. Mieleeni jäi keski-ikäisten kävijöiden Epput yhteislaulusessio.

Lapset ovat sitten käyneet kotimaassa ja Saksassa Vackenissa festivaaleilla. Kotiin tultua he ovat nukkuneet aina vuorokauden putkeen, kura on ylettynyt nahkahousujen vyötäröön saakka. Poikani käy nykyään Tuskassa ja Jalometallifestivaaleilla. Tytär käy Provinssissa. Kävin aiemmin vuosittain Porin jatseissa, sain tarpeekseni koulun lattialla yöpymisestä muutama vuosi sitten. Kyllästyin siihen nukkumattoman yön jälkeiseen kivistävään aamuun. Voisin vielä lähteä jos saisin nukkua yöni sängyssä. Niin keski-ikäinen olen.

Lomaviikko nro 4

Lomapäivät hupenevat. Kävin eilen kirjastossa. Siellä näkee arkiaamuisin erilaisia ihmisiä kuin iltaisin. Tunnelma on seesteisen rauhallinen. Pakko tunnustaa, että vähän valmistelin esitelmää. Juu, lupasin kieltäytyä moisista, mutta mitenköhän se myöntävä vastaus taas huulieni välistä lipsahti.

Kisu makaa vieressäni, kehrää ja välillä naukaisee. Naukumattomuuskoulutus etenee nihkeästi.

Aamulehdessä kerrottiin nuoresta naisesta, joka oli sairastunut uupumusoireyhtymään H1N1-rokotuksen jälkeen. Nythän on niin, että epäiltiin yhteyttä rokotteen ja narkolepsian välillä, joka käsittääkseni on ihan eri asia. Moni asia on alkanut rokotusten jälkeen. (Olen ilkeä lääkäri, joka puolustelee toisten yhtä inhottavien lääkäreiden ratkaisuja.)

Kävin eilen jo toista kertaa kuntojatsissa ja päälle baletissa. Kyllä se tästä repsahtaa kun työt alkavat. Tuolla paistaa aurinko. On varmaankin pakko vääntäytyä ulos.

Anti-age

Huomasin kaupassa uuden tuotteen: anti-age hammastahnan. Vanhenemisen estosta on tullut laaja liiketoimi. Kasvorasvat ovat pitkään mainostaneet olevansa anti-age, nyt tuoteperhe on laajentunut koko kroppaan.

Miten käy jos käytät anti-age käsivoidetta, mutta et anti-age jalkavoidetta. Pian ruumiinjäsenesi ovat eriparia. Kävelet vanhoilla jaloilla, mutta työskentelet nuoruudenheleillä virkeillä käsillä.

Vanheneminen on epätoivottavaa, sitä vastaan on kamppailtava. Moni taho saa voittoa tästä hyödyttömästä taistelusta.

Entinen rakastaja

Juuri kun toivuin tiedosta, että Vesku Loirilla ja Lenitalla on ollut suhde kerrotaan iltalehden lööpissä Hannele Laurin ja samaisen miehen romanssista. Kauhulla odottelen seuraavia paljastuksia: Kyllikki Forssell/ Kirsti Paakkanen tai jotain muuta yhtä säväyttävää?

Villasukkia

Olen neulomassa joululahjaksi villasukkia tyttäreni tyttöystävälle. En malttanut pitää asiaa omana tietonani vaan kerroin hänelle, että valmiina on puolitoista sukkaa. Lanka loppui kesken. Neulon rinnakkaiskäsityönä pikkuruisia sukkia työkaverini vastasyntyneelle pojalle, sitäkään en malttanut pitää omana tietonani vaan kerroin hänelle FB:ssa, että olen neulonut yhden sukan. Lapsena tein päiväkodissa äidille joululahjaksi pannunalusen, oli yhtä tuskaa olla paljastamatta lahjapaketin sisältöä etukäteen. En muista enää lahjapaketin avaamista, muista vain tuon jännityksen joka liittyi avaamattomaan pakettiin.

Huomasin ottaneeni FB ystäväkseni naisen, jota en tunne. Hän tarjoutui ystäväkseni. Nimi on sama kuin luokkakaverillani, ulkonäkökin vähän samantapainen, nyt tarkemmin katsoen kyse ei ole samasta ihmisestä. Viimeksi kun näin luokkakaveriani hän asusti Suomessa ja työskenteli jonkinlaisena terveydenhuoltoalan byrokraattina.Tämä toinen saman niminen on pilatesohjaaja ja asuu Washingtonissa. Tuskin näin radikaali elämänmuutoskaan on kyseessä. Luokkakaverini oli kehno kielissä tämä toinen kirjoittaa englanniksi kuin natiivi.

Käsittömätöntä, että julkisuudessa puhutaan influenssarokotteesta ja narkolepsiasta ikäänkuin yhteys rokotteen ja taudin välillä oilsi jo selvä. Sekoittavia tekijöitä on lukuisia. Lääkäreitä on syytetty asian salaamisesta. Miksi asia salattaisiin? Mitkä olisivat lääkäreiden motiivit?

Pitkää ikää

Odotatte varmaan, että kerron syntymäpäivistä, kun olen jo puhunut pitkään niiden lähestymisestä. Juhlat olivat sellaiset kuin perhejuhlat tuppaavat olemaan. Päivänsankari 80 v liikuttui lahjoista. Äitini raatoi keittiössä. Söimme hyvin ja joimme hiukkasen. Saunoimme ja uimme. Mukana olivat kaikki lapset sekä lapsenlapset yhtä lukuunottamatta. Mieleen nousi mukavia, mutta myös epämiellyttäviä tunteita.

Ikä on aika suhteellinen käsite. Isäni on hyväkuntoinen, ajaa autoakin kuin nuoret miehet, vähän liian kovaa. Isäni kävi säätämässä jotain asiaa autokorjaamossa, johon siskoni oli vienyt autonsa. Kun sisko haki autoa hänelle sanottiin "miehenne kävikin täällä". Toinen sisareni on saanut lapsen vähän kypsemmällä iällä ja lapsen isä on häntä vanhempi, askarteluvälinekaupassa oli ihasteltu kuinka isovanhemmat tulevat lapsen kanssa hankkimaan askartelutarvikkeita. Minä luulen olevani nuori vaikka henkilötodistukseni kertoo muuta. Teen itseni kaikin tavoin naurettavaksi.

MIAU!

Olen joutunut uudestaan kasvatusongelmien eteen. En ollut kaksinen kasvattaja lapsienikaan kohdalla. Kisuni on alkanut naukua melkoisesti. Se naukuminen ei ole ihan vienoa vaan kuuluu porraskäytävään asti. Tästä syystä olen aina heittänyt apetta eteen kun kisu on aloittanut metelöintinsä. Tämä on lisännyt naukumista, fiksu kisuni on huomannut, että kun naukuu niin saa muonaa. Kisu on selvästi pyöristynyt, mikä saattaa pidemmän päälle johtaa ongelmiin. Nyt strategiana on käyttäytyä ikäänkuin ei kuulisikaan tuota armotonta naukumista, joka levittää kisun suupielet ammolleen ja kuuluu siis jopa porraskäytävään. Pitkä on taival ja pitäisi olla johdonmukainen, saa nähdä miten käy.

En ehdi

Kävin uimassa, tein tiibetiläiset riitit, yritän luoda seesteisyyden auran kohdatakseni sukulaiset. En ehdi kirjoittaa. Varsinkin kun mokkula on hidas. Siivosin yhden huoneen yhteyttä odottaessani.

Luonnon armoilla

Olen yksin luonnon armoilla. Äiti ja isä katosivat sivistyksen pariin (Alko ja Prisma). Huomenna vietämme täällä isän 80-vuotissyntymäpäiviä. Luin Tsehovin novellikokoelman loppuun ja totesin, että me ihmiset olemme muuttuneet varsin vähän. Kohta jos viitsin keitän kahvit ja menen rantaan juomaan.

Vanhusten kanssa kävelemässä

Luen Tsehovin novelleja. Olen lukenut niitä viimeksi parikymppisenä. En tuolloin huomannut miten elämäänsä kyllästyneitä ja kyynisiä monien novellien päähenkilöt olivat. Toisaalta juttuja pehmentää huumori ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan.

Kävin 75-vuotiaan äitini ja 80-vuotiaan isäni kanssa kävelemässä 8 km. Melkein anoin armoa. Kävelyvauhti oli tasaisen tappava.

Kävimme Perniössä vanhojen tavaroiden myymälässä. Parhaat päivänsä nähneeseen rakennukseen oli kerätty roinaa pallogrillistä rokokookalusteisiin. Isä osti maljakon. Nuhjuinen vaasi maksoi 15 euroa, eikä hän edes tajunnut tinkiä. Mies hujautti rahat taskuunsa. Kassakonetta ei näkynyt missään. Pesun jälkeen maljakko kuitenkin näytti kauniilta.

Mökkiregressio

Olen vanhempieni mökillä. Vesi on edelleen uimalämpöistä. Mökin taakse räystään alle on noussut pikkurillin pään kokoisia vauvakanttarelleja. Olen valahtamassa syvään regressiotilaan.

Luin naistenlehdestä jutun, jossa Elina Halttunen muisteli kotejaan. Aloin miettiä kuinka monta osoitetta minulla on ollut ja päädyin yli kahteenkymmeneen.

Lapsen minua kiinnostivat aikuisten jutut, varsinkin sellaiset, joita ei ollut tarkoitettu kuultavakseni. He istuivat pöydän ääressä, joivat viiniä ja tupakoivat. Yritin olla hiljaa, ettei kukaan huomaisi komentaa nukkumaan. Mieltäni kiehtoi erityisesti juttu eräästä sukulaismiehestä tai oikeastaan hänen vaimostaan ja vaimon edellisestä miehestä. Sukulaismies tappoi itsensä. Hän oli ollut naimisissa naisen kanssa,jonka entinen mies oli karannut muukalaislegioonaan. Mies jätti vaatteensa rannalle ja katosi. Nainen luuli miehen hukkuneen. Mies ei kuitenkaan malttanut olla soittamasta kaverilleen ja niin juoni paljastui. En tiedä mitä miehelle muukalaislegioonakeikan jälkeen tapahtui. Jos minulla olisi ollut kaksi aviomiestä, joista toinen olisi ottanut hengen itseltään ja toinen karannut muukalaislegioonaan voisin tuntea tarvetta jonkinlaiseen itsetutkiskeluun. Liekö naisella sittemmin ollut enemmän aviomiehiä. Sitä tarina ei kerro.

Balleriina

Kävin jazz-kuntotunnilla ja päälle vielä kokeeksi aikuisbaletissa. Tässä ollaan nyt sitten niin balleriinaa, vaikka realiteetti on se, että kroppa on huonosti taipuva pökkelö.

Tänään tuli Aamulehden harrastusliite, joten pyörin ensi yön angstissa. Mitä pitäisi alkaa nyt harrastaa, että sen voisi sitten marraskuussa lopettaa. Viita on nyt toisena vuonna vain kerran kuussa, siinä mielessä on vähän kevyempää. Tutkimusapurahojakaan ei ole, joten siihenkään ei tarvitse täysillä paneutua. Taidan sitäpaitsi kaivata taukoa.

Tavataan Tampereella, Tampere ei tapa

Tässä hiljattain kerroin ajatuksestani kuvata erästä patsasta (Kultakutri) lenkkini varrelta eri vuodenaikoina. Idea ei kenties ole niitä omaperäisimpiä. Nyt kuitenkin paljastui, että patsasta säilytetään talvella virastotalossa. Ehkä käyn kuvaamassa sitä tuossa byrokratian temppelissä.

Hesarissa kerrottiin Kuopion sloganista "Kuopio- parempi niin". Savolaiset eivät ymmärtäneet sen viestiä. En pidä sitä hämmästyttävänä.

Olimme Perniössä mökillä ja mietimme noita kaupunkien mainoslauseita tyyliin "Myhäilevä Mikkeli". Mökillä olevan ystäväni tytär oli keksinyt Akaalle sloganin, joka oli muistaakseni "Valitse Akaa seisot taikka makaat" tai jotain sinnepäin. Aloin miettiä vastaavaa Perniölle, keksin vain "Parhaat perseet Perniössä". Näyttäisi kivalta tienposken taulussa. Eilen mietin vastaavaa Tampereelle "Tavataan Tampereella, Tampere ei tapa".

Korjaus

Jyrki Vainonen ei siis käännöksessään puhu perunoiden vipoisasta vaan vilpoisasta kovuudesta. Korjasin virheen.

Kävin taas taidelainaamossa. Seinälläni on nyt pleksille maalattuja tuoleja. Pirkuleen hankala yksin laittaa tauluja seinälle. Hakkasin aina seinään naulan ja ripustin taulun. Sitten peräännyin ja katselin pää kallellaan. Ei käy tuohon, väärä korkeus. Naula pois ja sen upotus uuteen kohtaan. Seinäni ovat pian täynnä reikiä. Minulla on taidelainaamosta ennestään pieni pronssiveistos. Olen asunto- ja taidevelkainen.

Nuorukaiselle kuolla kuuluu?

Ateenalaisten laulu soi äsken radiossa. Tätä me koulussa pikkulapsina posket hehkuen lauloimme. Kohdassa "nuorukaiselle kuolla kuuluu" liikutin vain huuliani, en laulanut. Hiljainen pieni kapina. Minusta vanhusten kuului kuolla ei nuorten. Lisäksi pelkäsin, että jos laulan ääneen, niin viesti menee kuolemastani päätäville tahoille.

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.

Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.

Loma-aamu

En voi enää palata töihin. Aamutoimeni vievät minulta nykyään kohtuuttoman pitkän ajan. Tuikitärkeisiin aamutoimiin sisätyy kahden sanomalehden luku, sähköpostin selaus sekä FB. Täytynee anoa jonkinlaista puolipäiväpestiä. Lähden pian Tammelan torille. Luen vain ensin Hesarin, surffailen netissä, käyn suihkussa, pukeudun (kunhan keksin minkälaisissa vaatteissa tuolla tarkenee) ja kaunistaudun.

Helan går

Emännälle annetaan ensin suurin rapu. Minä otan ravun, jonka kuolleet silmät tuijottavat minua. Irrotan raajat, joissa sijaitsevat sakset. Imen niistä suolaista maukasta lientä. Avaan saksen ja kaivan sieltä ravun lihaa veitsen kärjellä. Asettelen lihan paahtoleivälle. Työnnän terävän rapuveitsen otuksen niskaan,nostan kilven, jonka alla on rapuvoita, sivelen paahtoleivälle. Avaan ravun pyrstön ja asettelen lihan leivälle. Heitämme snapsit huiviin ja laulamme:

Helan går
Sjung hopp faderallan lallan lej
Helan går
Sjung hopp faderallan lej
Och den som inte helan tar
Han heller inte halvan får
Helan går
Sjung hopp faderallan lej

Syön ravulla ja valkosipulisitruunavoilla päällystetyn leivän. Rapujen syönti on rankkaa puuhaa.

Kaivamassa

Wayne Wangin ihanasssa elokuvassa Smoke, Harvey Keitelin esittämä tupakkakauppias kuvaa joka päivä samaan aikaan samaa kadunpätkää. Sain "omaperäisen" ajatuksen kuvata tätä normilenkkini varrella olevaa patsasta eri vuodenaikoina.

Kerroin ostaneeni Seamus Heaneyn runokokoelman. Tässä runo, jolla usein perustellaan kirjoittamista eli miksi istua laiskana persaus penkissä ja kirjoittaa sen sijaan, että tekisi jotain hyödyllistä.

Kaivamassa

Etusormen ja peukalon välissä
lepää kynänpätkä, kotoisa kuin ase.

Kirkasta rahinaa ikkunan alla
kun lapio uppoaa soraisaan maahan:
isäni kaivaa.Kurkistan alas

kunnes hänen selkänsä köyrtyy kukkapenkkien
lomaan, ilmestyy kahdenkymmenen vuoden takaa,
kulkee rytmikkäästi kyyryä läpi perunapellon
jota hän muokkasi

Kömpelö saapas lepäsi vasteella, polvenkuve
kampesi tukevasti vartta.
Hän upotti syvään kiiltävän terän, nosti pitkiä rönsyjä
varistaakseen uudet perunat, jotka me poimimme
hellien niiden vilpoisaa kovuutta.

Totta tosiaan ukko osasi käytellä lapiota,
ihan niinkuin isänsä.

Vaarini leikkasi päivässä enemmän turvetta
kuin yksikään mies Tonerin suolla.
Kerran kiikutin hänelle maitopullon,
joka oli sulkea huitaistu paperilla. Hän oikaisi
selkänsä juodakseen mutta kumartui saman tien,

lovesi ja leikkasi taiten, viskeli paakkuja
hartian yli, tunkeutui yhä syhvemmälle
hyvän turpeen luo.Kaivoi.

Mieleeni syöpyi perunamullan kylmä tuoksu,
läpimärän turpeen lätinä ja läpse,
terän tylyt viillot läpi elävien juurien.
Mutta minulla ei ole lapiota, en voi jatkaa tuota työtä.

Etusormen ja peukalon välissä
lepää kynänpätkä.
Minä kaivan sillä.

Matkaseuraa

Jos joku etsii matkaseuraa niin kuulun niihin hillittömiin kansalaisiin, joiden mielestä parhaita nähtävyyksiä ovat kirjakaupat ja hautausmaat.

Kirjat

Kävin tänään Lukulaarissa. Mukaan tarttui kokoelma Tsehovin novelleja sekä Seamus Heaneyn runoja Jyrki Vainosen suomennoksina. Oli ostettava kun niin halvalla sai. Mies kassalla kehui valintojani. Tungin kirjat hyllyyn muiden lukemattomien väliin. Tsehovin novelleja olen toki lukenut, nyt olen päättänyt lukea uudestaan. Haaveilen sellaisesta puusepän nikkaroimasta kirjahyllystä, joka olisi muokattu asuntoni mittojen mukaan. Minulla on vain vino Lundia, jonka saimme aikoinaan häälahjaksi ja jota on pariin otteeseen jaettu osioihin ja koottu taas uudelleen kunnes kirjahylly päätyi lopullisesti raadeltuna kahteen eri osoitteeseen. En voi enää muuttaa. Kirjat painavat niin prkleesti.

Pietari

Tätä kirjoittaessa jo tiedän, ettei Pietaria ehdi nähdä ja käsittää puolessatoista vuorokaudessa.

9.8

Intercity 2 juna, vaunu 1 ja paikka 21. Typerä juna, jossa ei ole ravintolavaunua vaan kiertokärry. Kahvi pitää saada juoda oikean pöydän ääressä.

Olen lähdössä Pietariin entisen luokkakaverini kanssa, olemme tehneet ensimmäisen yhteisen matkamme 17-vuotiaina. L. on lukenut koulussa venäjää ja osaa kyyrilliset aakkoset. Luotan siis hänen kielitaitoonsa. Hän osaa pyytää ravintolassa laskun. L:n juna on reilusti myöhässä radalle kaatuneiden puiden vuoksi. Osa junamatkasta on muuttunut bussimatkaksi.

Istun terassilla ja luen tuttavani novellikokoelmaa. Ostin sen kirpparilta 2 eurolla. Hyvä muistaa silloin kun jonkinlaiset kirjailijahaaveet iskevät.

Matkaan olen valmistaunut lukemalla opuksen Sankarimatkailijan Pietari, siinä suositellaan matkailijaa tekemään juuri niitä juttuja,joita Suomen ulkoministeriön sivuilla ei suositella, hauska opaskirja.

Astumme St.Peter Linen laivaan. Lienee joskus toiminut Tukholman tai Tallinnan liikenteessä. Meillä on A-luokan hytti, joka tarkoittaa pikkuista ikkunaa, josta näkyy meri.

Laivan irrotessa laiturista soittaa nuori nainen sähköviululla ikikuluneita kappaleita, basisti komppaa taustalla. Syömme ala carte ravintolassa ja voin suoraan sanoa, että hinta-laatu-suhde on surkea. Yökerhossa esitetään "show", johon kuuluu saksofonin soittoa taustanauhoineen, pikkutuhmia "eroottisia" tanssiesityksiä, eli sitä mitä noihin esityksiin yleensä kuuluu. Tappavan tylsää.

10.8

Viiniä tuli nautittua huonon ruoan kera sen verran, että on pakko ottaa aamulla Buranaa. Minibussi vie hotellille. Hotelli on fiini, voisi olla missä vaan, venäläisyys ei näy.

Oletko ihan oikeasti nainen? Näytät ihan artisokalta. Repliikit ovat Felliinin elokuvasta La Strada. Venäläinen nainen huojuu 12 senttimetrin koroilla, hameenhelma on lyhyt. No eivät toki kaikki. Jalkani ovat huomattavasti matalammissa jalkineissa, silti illalla jalkapohjat ovat tulessa.

Erään fiksun ihmisen suosittelemana käymme Smolenskin hautausmaalla. Hautaristehin on jollan tavoin laitettu vainajien valokuvat. Hautausmaalla sijaitsee Ksenja Pietarilaisen tsasouna, jonka seinänraot on kuulemma tilkitty onnettomasti rakastuneiden esirukouspyynnöillä. Huivipäiset nuorehkot naiset nojaavat kaksin käsin tsasounan ulkoseiniin ja rukoilevat. Tsasounaan on pitkä jono emmekä jaksa heltessä jonottaa. Melkoinen kokemus hautausmaa on jo näinkin. Käväisemme kirkossa, joka on ääriään myöten täynnä. Olen suomessa käynyt ortodoksisissa jumalanpalveluksissa ja nähnyt vain kourallisen seurakuntaa pääsiäistä lukuunottamatta .

Tämän jälkeen kävelemme ympäri kaunista kaupunkia, istahdamme välillä kahville ja syömään. Hienolta näyttää. Illalla käymme vielä viinilasillisilla hotellia vastapäätä olevan nuhruisen kuppilan terassilla. Hotellissa on niin kuuma, että avaamme ikkunan, yön vietämmekin sitten rattoisasti itikoita metsästäen.

11.8

Edellisen päivän kipeistä koivistamme viisastuneina ajamme metrolla Nevski Prospectille. Käymme oppaassa mainitussa kauppapaikassa, jossa kauniissa tiloissa myydään Dolce et Gabbanaa yms. Mainitun merkin pröystäilevissä myyntitiloissa on muuten baaritiski. Mahdollisesti asiakas juotetaan ensin humalaan, jonka jälkeen hän suuruudenhulluudessaa hankkii satojen tuhansien ruplien edestä tuon merkin omaavia kimalluksia ja hörsellyksiä. Näemme myös kivan torin ja ihanan kirjakaupan, jonka kahvilassa juomme matkan kalleimmat kahvit. Pietarissa juodaan nykyään lattea kuten muissakin metropoleissa.

Käymme kanavaristeilyllä. Opas polottaa venäjää, joten anti jää vaillinnaiseksi.

Syön matkan parhaan aterian kansankuppilassa. Annamme loput ruplat minibussin kuljettajalle, joka vie taas meidät risteilyaluksellemme. Paluumatkasta voin sanoa, että se oli ikäänkuin palindromi, sama toisin päin kuin tullessa. Olemme kuitenkin viisastuneet sen verran, että syömme seljankaa kahvilassa emmekä ylihintaista pöperöä ala carte ravintolassa. Show-ohjelmaa emme jaksa katsoa loppuun asti, eikä aamulla tarvitse ottaa Buranaa.

Hieno kaupunki, museot jäivät käymättä (olen kyllä käynyt aimemmin kahdesti eremitaasissa, kertaalleen silloin kun kaupungin nimi oli Leningrad) samaten kaikenlaiset kulttuurihappeningit. Jäi näkemättä Nevan siltojen nosto. Taidan lähteä joskus uudelleen, mutta junalla. Kaupunki tuntui sitäpaitsi ihan turvalliselta.

Ei koske korvaan kun juo Koskenkorvaa

Sain kerran koulun viina-arvonnoissa pääpalkinnon: pullon Koskenkorva viinaa. Piilotin pullon kirjoituspöydän laatikkoon. Maanantaina luokan pojat naureskellen kysyivät miten hulvaton viikonloppuni oli ollut. En kehdannut kertoa, että pullo oli vielä korkkaamaton. Join osan viinasta luokkabileissä. Sekoitin sen äidin tekemään puolukkamehuun. Näin viinan maku ei tuntunut. Sen jälkeen en ole enää vodkaa juonut. Lapsena kaverini isä höpisi lorua "Ei koske korvaan kun juo Koskenkorvaa." Tänään lähden vodkan maahan. Tuntuneeko savun haju Pietarissa.

Eräs ystäväni sanoi, että en saisi kertoa matkoille lähtemisestä. Jos joku vaikka tyhjentää sillä aikaa asuntoni. Ilmoitan täten, että matkustan tänään Pietariin ja palaan torstaina. Matkalla riipustan muistikirjaani ja palaan blogiini vasta torstaina. Ilmoitan myös, ettei murtoreissu kannata sillä oveni on turvalukossa ja tyttäreni asustaa asunnossani kissanhoitajana.

Ramblas ja Simo

Lenkille mennessä kävin Hämeenpuistossa fiesta-tapahtumassa. Hieno juttu, oli melkein kuin olisi kävellyt Ramblasilla. Puistosta puuttui kahvila, olutjuottamoita on joka puolella. Ohjelmaa lavalta juonsi kukas muu kuin ...Simo Frangen. Alan pelätä, että mies kohta ilmaantuu kotiini, alkaa soitella minulle, aina kun avaan telkkarin miehen tekopirtsakka naama hyppää silmille. Radiosta, jota ei voi sulkea paasaa Simo Frangen. Näyteikkunoissa on Simo Frangen mallinukkeja päällään virittynyt puku ja solmio. Optikkoliikeissä myydään vain suuria mustasankaisia silmälaseja. Kirjakaupoista voi ostaa ainoastaan Alivaltiosihteeri-kirjoja.

Sirkus Papukaija

Kun olin lapsi tuli telkkarista ohjelma Sirkus Papukaija. Ohjelmassa käyskenteli Onni-klovni, jolla oli suuret housut. Taikoessaan hän sanoi "Suolaa, suolaa enemmän suolaa". Pääsin kerran jonkun kaverin kanssa katsomaan ohjelman nauhoitusta. Kaikki näytti rupuisen pieneltä. Muisto rupuisesta sirkuksesta tuli mieleeni kun kävin katsomassa Runoraadin nauhoitusta. Homma oli kyllä selvästi ammattimaisempaa. Minulla on siis salainen pahe, Runoraadin katsominen. Tämä filmattava jakso oli mitä oli, runoista ei ollut ollenkaan kyse. Eikö Tampereella ole ketään muita kuin Simo Frangen kun mies on joka paikassa. Niin oli tässäkin ohjelmassa. Hän ei ollut oikein kotonaan ohjelmassa. Eikä hänellä ollut mitään järkevää sanottavaa. Tuli ihan mieleen omat kommenttini toisten teksteistä Viidassa: pidän tästä, en pidä tästä. Kritiikki ei ole helppoa, siis älykäs kritiikki. Simo lainasi Groucho Marxia: Tämä on minun mielipiteeni ja jos ette tästä pidä niin on minulla muitakin mielipiteitä.

Säätiedoitus

Minua eivät säätiedoitukset kiinnosta. Sain lapsena tarpeekseni niistä. Isäni on meteorologi. Päivä oli piloilla jos paistoi kun olisi pitänyt sataa. Joka ikkunanpielessä roikkui lämpömittari ja niitä tiirailtiin tiheään. Jokainen säätiedoitus kuunneltiin. Tiedoituksen aikana oli oltava vaiti.

Isä sai aikoinaan matkastipendin. Hän seilasi rahtilaivalla Etelä-Ameriikkaan. Laivalla hän teki säähavaintoja.Hän koki niin kovan myrskyn, että kapistukset lentelivät pitkin hytin seiniä. Kokki ajoi merimiestä takaa puukko kädessään. Matkan on täytynyt kestää viikkoja,mahdollisesti kuukausia. Mummo kirjoitti isälle, että tämän olisi syytä pysyä hytissä eikä liikkua laivan kannella, josta hyökyaalta heittäisi hänet mereen. Isä toi äidille tuliaisiksi rannerenkaan ja nahkalaukun. Minä sain nuken, joka oli suurempi kuin minä.

Törppö-Lörppö

Pakko laittaa tähän vielä Kirsi Kunnaksen lastenruno:

Törppö-Lörpön kieli
karkasi suusta
lähti kiertämään maata
ja mistäpä muusta
se osasi puhua
kuin siitä mikä oli
pelkästään huhua

Esitys esitystaloudesta

Ketä enää kiinnostaa, mutta näin tänään loistavan näytelmän: Juha Jokelan Esitystalous Espoon kaupunginteatterin esittämänä. Olin teatterissa tyttäreni kanssa ja en olisi tohtinut päästää häntä kotiin, olisin halunnut yhdessä hehkuttaa upeaa esitystä. Lippu oli alunperin kaverini, joka meni sen sijaan Kuopioon asuntomessuille. Taisi hänellä olla muitakin syitä perua, hän on satojen kilometrien päässä. Ja onhan ne messutkin kivat. Nyt lopetan, mutta kun se näytelmä oli niin hyvä ja näyttelijät huippuja erityisesti Tommi Korpela ja Martti Suosalo. Siinä oli niin paljon uusia juttuja, joita tullaan taatusti kopioimaan.

Silmän alukset

Kävin "Tapahtumien yössä". Mikä sellainen yö on, joka alkaa klo 16 ja loppuu klo 23?

Vierailin ensin taidenäyttelyssä. Taiteilija esitteli minulle taulujaan.Hän oli niin puhelias, että epäilen hänen viettäneen liian pitkän ajan yksin ateljeessaan. Kun vihdoin pääsin irti puheryöpystä kävin kirjakaupassa kuuntelemassa Esko Valtaojaa ja sitä eläkkeellä olevaa piispaa, jonka nimeä en muista.

Join pullollisen olutta Telakan terassilla. Viereisessä pöydässä istui Pasi Heikura. Mies tekee Alivaltiosihteerin lisäksi ohjelmaa Aristoteleen kantapää. Siinä on kyse suomen kielestä. Teki mieli mennä kysymään puhutaanko ihan oikeasti silmän aluksista. Eräässä mainoksessa vakuutetaan, että tietty tuote peittää tummat silmän alukset. Minusta vaikkapa kun seilataan Titanicilla niin kuljetaan meriä aluksella, meikeillä taas peitetään tummat silmän aluset. No Pasi raukka saa varmaan tämän tapaisia kontakteja ihan riittämiin, joten annoin hänen olla rauhassa.

Kävin Pikilinnan pihassa kuuntelemassa Tampere Chamber orkesteria. Sen jälkeen kävin vielä Suomalaisessa kirjakaupassa ja näin taas Pasi Heikuran ja muutkin Alivaltiosihteerin arvokkaat jäsenet.

Jostan syystä kirjakaupassa esitettiin myös argentiinalaista tangoa. Sitä esittivät Maija ja Pertti, jotka olivat iältään selvästi ainakin yli kuudenkymmenen, mutta tanssi oli hyvin aistillista ja kaunista katsoa.

Nainen Bob Dylanina

Anna-Leena Härkönen kirjoitti jossain kolumnissaan vaikeudestaan katsoa elokuvia, joissa hypitään ajankohdasta toiseen. Myös minulle takaumat elokuvissa ovat ongelmallisia. En tahdo pysyä perässä. Pahin oli Bob Dylan elämänkertaelokuva "I am not there". Siinä yhteensä kuusi eri näyttelijää esitti Bob Dylania eri elämänvaiheissa. Yksi näistä näyttelijöistä oli musta ja yksi nainen. Nainen Bob Dylanina vielä meni sillä hänet oli tuunattu kovasti Dylanin näköiseksi (Kate Blanchet), mutta en ymmärtänyt mitä se pieni musta poika elokuvasssa teki. Elokuvan jälkeen tyttäreni joutui rautalangasta vääntämään minulle elokuvan idean.

Inception

Olin elokuvissa, pätkän nimi oli Inception. Tytär oli mukana siltä varalta, että olisin juonesta ihan pihalla. Olen tottunut katsomaan filmejä, joissa lähinnä keskustellaan ja kenties vähän tupakoidaan. Olen siis sellainen kaurismäkelänen/Woody Allenilainen/Jarmuchlainen tyyppi. Nämä räiskintäspektaakkelit menevät yli ymmärrykseni varsinkin jos yhtenään siirrytään ajassa eteen ja taaksepäin. Olin kuullut, että tässä filmissä ollaan unien sisällä. Syystäkin siis pelkäsin pahinta. Tämä oli kuitenkin lajityyppinsä sisällä varsin hyvä. Tosin ymmärtänyt uniin menoa ja niistä poispääsyä ihan täydellisesti. Tytär mietti, menevätkö nuo unessa liikkuvat henkilöt tuon unisession jälkeen nukkumaan. Minä taidan kohta mennä.

Lomamatka kotiin

Vietän lomaa omassa kotikaupungissani.

Kulttuurimatka: eilen teatteri, tänään elokuva, perjantaina aion mennä taas teatteriin, lauantaina kuvataan Runoraati Tampereella, sinne tietysti, sunnuntaina Hämeenpuistossa on joku happeninki, juontaa Simo Frangen, omaan lisäksi sunnuntaille liput tanssiesitykseen.

Kylpylämatka: Menen huomenna jalkahoitoon elämäni ensimmäistä kertaa.

Rantaloma: lähietäisyydellä sijaitsevat Pyynikin uimaranta ja Rauhaniemen kansankylpylä. Keskityn nyt kuitenkin enemmän kulttuuriin.

Kulinaariset elämykset: eilen söin keittoa majoitukseni lähellä sijaitsevassa kansankuppilassa. Oli muuten maukasta jauhelihapastasoppaa, ei ollut käytetty pakastevihanneksia vaan kauden juureksia. Kuppilassa näytti syövän paljon työväkeä haalareissaan. Tänään söin hallin ranskalaistyyppisessä kalaravintolassa, nautin oivallisen haukikatkarapumurekkeen ja sen kera lasin valkkaria.

Liikuntaloma: kävin aamulla lenkillä.

Löhöloma: makaan omalla sohvallani, luen lähikirjastosta hankkimaani kirjallisuutta.

Shoppailumatka: ostin housut ja järkyttävän kalliin muistikirjan. Samaa merkkiä ovat käyttäneet lukuisat maailmankirjallisuuden huiput. Minäkin mahdollisesti alan suoltaa Finlandiapalkittua proosaa.

Majoitukseni sijainti on ihanteellinen. Matkalaukkuja ei tarvitse pakata ja purkaa. Hanavesi on juotavaa.Huoneistossani on kaikki tarvittavat vimpaimet, vaatehuoto sujuu helposti, melkein sänkyyn putkahtaa kaksi merkittävää suomalaista sanomalehteä. Majoitukseeni kuuluu myös langaton nettiyhteys. Ainoastaan siivouspalveluissa on puutteita.

Kuuntelen Tuomari Nurmiota

Kävin katsomassa Rovaniemen teatterin erinomaisen näytelmän "Leiri maailman laidalla". Näytelmässä oli nerokkaan vähäeleinen, mutta kekseliäs lavastus. Hahmot olivat kyllä lievästi sanottuna kliseisiä, veikeä luonnonläheinen kolttasaamelainen, ripaskaa vetelevät venäläiset sotavangit ja Hitler-tervehdyksiä viljelevät sakemannit. Hauska esitys joka tapauksessa, täynnä intoa ja taitoa.

Vieressäni teatterissa istui mies, joka kysyi nimeäni. Kävi ilmi, että hän asui lapsuudessani samassa rivitalossa Siilinjärvellä. Mies oli varmaankin vähintään viisi vuotta minua nuorempi. Kumma, että tunnisti minut. Minä en olisi häntä tuntenut. Huomasin vain hauskan näköisen miehen. Meillä oli oikein mukavaa menneitä muistellessa. Mies on nyt näyttelijä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja tai jotain sinnepäin.

Kuuntelen Tuomari Nurmiota.

Puoli päätä puuduksissa

Kävin hammaslääkärissä. Puoli päätä on puuduksissa. Lounaalla lapoin keittoa toiseen suupieleen ja se valui ulos toisesta. Kahvilasta lähtiessäni karistelin pastat kesämekon helmoista.

Hammaslääkäri on tehnyt oikein pitkän tähtäimen suunnitelman purukalustoni suhteen. Aiempi keski-suomalainen lääkäri ei näitä vikoja havainnut. Hammaslääkärillä on varmaan huvipursihaave, jonka hän aikoo hampaitteni avulla toteuttaa.

Lomaviikko nro 1

Lomalla on hyvä sisällyttää joka päivään tai ainakin viikkoon joku toimi. Minulla se vaativa toimi on tällä viikolla jalkahoidossa käyminen. Vähän huijasin, menen pariinkin Tampereen teatterikesän esitykseen.

Lähden pian torikahveille. Oikea kahvitori olisi tietysti Tammelan tori, mutta tyydyn tänään Laukontoriin. Torilla on mukava tiirailla turisteja ja kuunnella parlamentteja, joita eläkeläisukot kahvilassa pitävät.

Lähden mahdollisesti katsomaan poikani suosittamaa elokuvaa Inception. Elokuvan puffauksessa mainittiin kaksi termiä, jotka saava minut varuilleen Scifi ja toiminta. Elokuvan päähenkilö menee muiden ihmisten uniin. Todennäköisesti en tajua filmistä mitään. Pitääkin pyytää tytärtä mukaan, hän voi sitten elokuvan jälkeen selittää mistä oli kyse. (Laitoin tekstarin lähdemme huomenna.)

Nenänöyhtä

Laitoin pienenä peiton nöyhtää nenääni. Pyörittelin ensin nöyhtää sormissani. Teki mieli kokeilla miten se sopisi sieraimeen ja sopihan se. Kokeilin sopisiko sinne enemmän, kyllä sopi. Sovitin nöyhtää myös toiseen sieraimeen. Se sopi myös sinne. Sitten huomasin, ettei ilma kulje nenässä. Aloin itkeä. Kukaan ei saanut nöyhtää pois. Minut piti kuljettaa iltamyöhällä taksilla lääkäriin,joka onki nenänöyhdät pois pinseteillä.

Minä näin Merete Mazzarellan

Kävimme Tammisaaressa. Siellä oli liian sievää. Kaikki puhuivat ruotsia. Pidän kovasti Merete Mazzarellan kirjoista, ne ovat ikäänkuin kirjan pituisia esseitä, jotka on laatinut laajan kirjallisen sivistyksen omaava nainen. Tiedän, että Merete viettää kesät Tammisaaressa. Leikin ajatuksella, että tapaisin hänet, pysäyttäisin ja kehuisin hänen teoksiaan. Astuimme autosta ja näin heti hänet. En saanut sanaa suustani.

M:llä oli mökillä voidetta (ostettu Suintion kylpylästä). Voide auttaa kaikkeen herpeksestä finneihin. M kehui toistamiseen voiteen oivallisia ominaisuuksia. M:n miehen niskassa oli valtava paise, tämän rohdon avulla se lähes hävisi yhdessä yössä. Laitoin voidetta kantapäähäni, jossa on kovettumaa ja haavauma. Ikäänkuin se olisi parempi...Tämän tyyppiset hoidot eivät jostain syystä ole täsmälääkkeitä vaan käytön indikaatiooita on laaja skaala.

Pietarin matka lähestyy. Kävin ulkoministeriön sivuilla. Pietarissa on oltava aina valmis todistamaan henkilöllisyytensä, passia ei kannata pitää mukana vaan passin kopiota. Jos menee maahan laivalla on tultava takaisin laivalla. Entä jos saan paniikkikohtauksen enkä pysty enää astumaan tuohon purkkiin?

Mökillä

Kävimme mustikassa, ryteikköisessä maastossa oli muutamia rupisia marjoja. Kuljin lenkkareissa ja pelkäsin käärmeenpuremaa. M keräsi eniten, J puhtaimpia, minä parhaita marjoja. P kävi kalastamassa. Järvessä on kuulemma kuusi kalaa, P tarkisti kaikuluotaimella. Kaikki kuusi jäivät järveen. M siivosi mustikoita keinussa ja minä luin ääneen Daniil Harmsia. Kaikki mustikat laitettiin samaan astiaan, minun huippumustikkani ja muiden välttävät ja kehnot. M kuitenkin aamulla kauhoo mustikoita P:n jugurttiin.

Järvi on tyyni, on oudon hiljaista. Väittävät, että olen jotenkin nettiriippuvainen.