sunnuntai 15. elokuuta 2010

Helan går

Emännälle annetaan ensin suurin rapu. Minä otan ravun, jonka kuolleet silmät tuijottavat minua. Irrotan raajat, joissa sijaitsevat sakset. Imen niistä suolaista maukasta lientä. Avaan saksen ja kaivan sieltä ravun lihaa veitsen kärjellä. Asettelen lihan paahtoleivälle. Työnnän terävän rapuveitsen otuksen niskaan,nostan kilven, jonka alla on rapuvoita, sivelen paahtoleivälle. Avaan ravun pyrstön ja asettelen lihan leivälle. Heitämme snapsit huiviin ja laulamme:

Helan går
Sjung hopp faderallan lallan lej
Helan går
Sjung hopp faderallan lej
Och den som inte helan tar
Han heller inte halvan får
Helan går
Sjung hopp faderallan lej

Syön ravulla ja valkosipulisitruunavoilla päällystetyn leivän. Rapujen syönti on rankkaa puuhaa.

1 kommentti:

Merja kirjoitti...

Entisinä aikoina mökkijärvestämme sai rapuja lähes määrättömästi. Aikain saatossa totesin allergisoituneeni ravuille: syöntiä seuraavana aamuna oli erittäin "paha elämä" ja pöydälle jääneet syömättömät aiheuttivat puistatusta. Onneksi samoihin aikoihin ravut kuolivat järvestä yhdessä talvessa. Isäni mielestä kateuteen, sillä kalastuskunta rajoitti ravustamista voimakkaasti, kalabiologien mielestä banaaliin virustautiin, jota ylisuuri ja nälkiintynyt rapukanta ei kestänyt. Sen pituinen se; paranin allergiasta.