tiistai 8. maaliskuuta 2011

Keräilykulttuuri

Näin lomapäivänä juutun nettiin, istun sohvalla tarrapapiljotit päässä sojottaen, odotan hiusten taipumista ja kohoamista irti päänahasta. Päätä pitkin valuvat hiukset eivät jostain syystä ole tavoiteltava olotila, elleivät hiukset ole todella paksut ja silloinhan ne eivät liimaudu päänahkaan.

Eräs tuttuni sanoi, ettei hän shoppaile. En tunne ketään, joka ei shoppailisi. Uskon, että tavararoiden kerääminen on alkukantainen vaisto, joka on pitänyt ihmiset kautta aikojen hengissä ja lämpiminä. Nyt kun harva riittävästi sienestää ja marjastaa niin tilalle on tullut kaikenlaisen tavaran hamstraaminen. Mies 50 v. ei shoppaile: lukee illalla sängyssä Bilteman luetteloa, tilaa ulkomailta autotarvikkeita. Nainen 34 v. ei shoppaile, juoksee kirppareilla ja ostaa divareista kirjoja vaikka niitä voisi lainata kirjastosta. Mies 28 v. ei shoppaile: tilaa Saksasta kitaroita ja rumpusetin osia.

Sitten ovat ne, jotka keräilevät kaikkea käyttökelpoista roskiksista ja tällaisia kuin minä: ostelen liikaa vaatteita ja kirjoja. Tulisin nykysellä vaatevarastollani hyvin toimeen loppuikäni.

4 kommenttia:

Minerva kirjoitti...

Jos tarkkoja ollaan, minä en sanonut etten shoppaile, vaan lapsi sanoi niin minusta ;)

Ana kirjoitti...

Ei huvita enää yrittää shoppailua, kun kaikki mitä tarvitsee, on jo :-( Muuten mukava harrastus olisi se.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minervaiseni, minä vähän oikaisin.
Zepa: sama juttu. Silti ostin tänään mekon ja kirjan. Jälkimmäisen käytettynä tai siis luettuna.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen ajatus, että onko kirja käytetty, kun se on luettu?