Kirjoitin runon, vaikka en tosiaankaan osaa. Siitä tuppasi tulemaan nolostuttavan tabermanilainen, niinpä aloin liioitella. Kuitenkin kohtalaisen tosissani. Kenen tunne on suurin?
Suruni on sata kiloa sementtiä, sanot
Minun Murheeni on tuhat kiloa betonia
se roikkuu selässäni
vedän raskasta taakkaa
Murheeni kaivaa maahan syvän uoman
uoma täyttyy vedellä
siitä muodostuu kanava
jota pitkin jokilaivat uivat
Kyyneleesi muodostavat lätäkön keittiön lattialle
Minun kyyneleeni upottavat kokonaisen kaupungin
suolainen järvi
syvempi kuin meri
laivojen koti
Surusi täyttää asunnon
Minun Murheeni pimentää auringon
Pimeässä
Murheeni haparoi Suruasi kohti eikä löydä
sitä koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti