Inspiroiduin muistelemaan opettajiani luettuani TUOTE-blogia.
Eki oli nelikymppinen poikamies, matematiikanopettaja. Hän pukeutui ruskeaan pukuun, kasvoilla näkyivät murrosiän aknen arvet. Matematiikan kokeiden palauttamiseen käytettiin kokonainen tunti. Koe annettiin käteen henkilökohtaisesti, huonoin sai paperin ensimmäisenä ja paras viimeisenä. En tuolloin ajatellut, että siinä olisi mitään epämiellyttävää, pärjäsin hyvin matematiikassa. "Kotona vai koulussa? kysyi Eki. Se tarkoitti, kummassako paikassa selkäsauna annettaisiin.
Yksi kuvaamataidonopettaja oli hieman epätasapainossa noin psyykkisesti. Hän pukeutui täysin valkoiseen. Piirsimme Raamatun kertomuksen aiheita. Muistan yhden piirrustukseni, jossa meri väistyy ihmisten tieltä. Ruotsin opettaja pukeutui aina puna-valko-siniseen. Kevään viimeisellä tunnilla kuuntelimme levyä "Jag tror jag tror på sommaren..." Kansalaistaidon tunnilla kehoitettiin karaisemaan itseään avoimen ikkunan edessä. Hampaat saattoi pestä suolalla.
Jumppatunnilla kaksi jumppamaikan suosikkia valitsi itselleen joukkueet, jäsen kerrallaan. Viimeisiä ei olisi halunnut kukaan.
Toisaalta kävimme kuvaamataidon tunneilla taidenäyttelyissä ja äidinkielen opetukseen kuuluivat teatterin harjoitusten seuraaminen. Rehtori kähvelsi koulun ruokarahoja. Kun muutimme Kuopioon kävimme äidin kanssa kysymässäminulle paikkaa kouluun. "Pittää tässä laettaa ihan tupakaksi" sanoi rehtori. Sain opiskelupaikan.
"Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie..." laulettiin koulussa. Koululaisena hämmästelin, miten koulutiellä saattaa joku olla unessa, ei kai siellä voi nukkua. Typerä laulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti