Ennen ja jälkeen rakkauden

Carola laulaa juuri radiossa kappaletta Rakkauden jälkeen. Laulu on upea dramaattinen tulkinta onnettomasta rakkaudesta. Hesari on julkaissut tänä kesänä lukijoiden rakkaustarinoita. Jostain syystä kesä on olevinaan rakkauden aikaa. Olen hämmästellyt tarinoiden perinteisyyttä. Lukemani ovat olleet vapaiden naisten ja miesten onnellisia avioliittoon päättyneitä rakkauskertomuksia. Muistaakseni eilisestä lehdestä luin ensimmäisen tarinan, jossa vastapuoli oli aviolittossa ja joka päättyi, niinkuin sellaiset usein päättyivät, mies pysyi vaimonsa rinnalla. Rakkauksien kirjo lienee paljon laajempi, eikä niistä suurin osa jatku auvoisena kunnes kuolema heidät erottaa. Rakkauselokuvat ja romattiset kirjat päättyvät yleensä siihen, mistä tarina vasta alkaa.

Sain hääkutsun. Häät pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Parilla on jo lapsi, eikä kaikki ole ollut ihan yksinkertaisen suoraviivaista, todennäköisestisi ei ole sitä edes papin aamenen jälkeen.

Toinen lomaviikko on meneillään. En ole juonut yhtään olutta enkä paistanut ainoatakaan grillimakkaraa. Sen sijaan olen tehnyt esitelmää (vähän, tuo esitelmä on perjantaina sisävesilaivassa), lukenut, kirjoittanut, katsonut Mad Men sarjaa (toinen tuotantokausi on meneillään). En lähde kuuntelemaan Brucea, en Madonnaa, en matkusta kuin korkeintaan Hesaan ja Jyväskylään. Ensi viikolla lähden onneksi mökillekin. Saan suoritettua kaiken sen, mikä suomalaiseen lomanviettoon kuuluu. Keräämme mustikoita ja kanttarelleja, jos niitä jäljellä lienee. Mummolan lähellä kulki kelirikon runtelema hiekkatie, jonka varrella kasvoi vadelmaa. Kun joku vieras uskaltautui niitä noukkimaan, komennettiin meidät lapset astioiden kanssa ihan viereen poimimaan. Ne olivat meidän marjojamme, viis jokamiehen oikeuksista.