Teemalta tulee "Bergmanin videot" - sarja, jossa yksi elokuvaohjaaja kerrallaan matkustaa Fårö:n saarelle Ingmar Bergmanin kotiin ja alkaa ihmetellä ohjaajamestarin videovalikoimaa. Videoita on lähemmäs 1800 ja valikoima ulottuu viihde-elokuvista taidefilmeihin. Videohuoneessa on katselua varten pieni televisio ja kaksi haalistunutta nojatuolia, molemmissa katsojan ristiselkää tukee harmaa tyyny. Ohjaaja toisensa perään todistaa Bergmanin suuruutta ja sivelee hartaana miehen jäämistöä.
Kaikesta huolimatta ohjelma on hyvin sympaattinen. Jokaisella jaksolla on teema, viimeisimmässä osassa teemana oli kuolema. Ohjelmassa haastateltiin mm. Woody Allenia, joka kertoi pohtineensa kuolemaa kuusivuotiaasta.
Serkkuni kuoli eilen. En ollut tavannut häntä lähes kymmeneen vuoteen, mutta serkkuni oli facebook- kaverini. Olin vähän miettinyt hänen viimeaikaista fb- hiljaisuuttaan, kunnes kuulin äidiltäni hänen kuolemastaan. Kaivoin hänen sivunsa esille: elokuun lopussa sukulaiseni oli menossa vatsantähystykseen, eilen hänen siskonsa oli kirjoittanut sivulle kauniisti naisen menehtymisestä. Olin suunnitellut ottavani yhteyttä serkkuuni, mutta nyt se on sitten liian myöhäistä. Tästä voi tehdä laajempiakin päätelmiä elämästä, mutta jätän latteudet väliin.
Bergmanin videoissa näytettiin pätkä Woody Allenin elokuvasta "Sota ja rakkaus", jossa pieni poika tapaa kuoleman. Kuolema seisoo ylväänä pellolla viittoineen ja miekkoineen. Poika haastattelee tätä asiantuntijaa kuoleman jälkeisestä elämästä: "onko siellä tyttöjä?". Kuoleman vastaa "Olet mielenkiintoinen nuori mies, tapaamme vielä!".
Löysin kirjan, johon serkkuni kirjoitti minulle muiston Helsingissä 4.2.1966. Teksti on tunnollisen tytön kaunokirjoitusta. Sivun alla on selvästi käytetty viivastoa, niin tarkasti teksti pysyy näkymättömällä janalla. Sivulle on piirretty kaksi kukkaa:
Ruusun sulle antaisin
mutt' mistäs sen nyt saan
kun halla vei jo kukkaset
ja lumi peitti maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti