Näinä aikoina kaikki kulttuuritoimitukset kokoavat listoja vuoden parhaista elokuvista. Minäkin siis julkaisen omani.
1. Richard Linklater: Boyhood
Kymmenisen vuotta kuvattu elokuva, jossa ihmiset kasvavat niinkuin oikeassa elämässäkin. Aikuisetkin. Elokuvan perheenjäsenistä alkaa vilpittömästi välittää. Saa haluamaan lisää.
2. Sebastian Lelio: Gloria
Chileläinen rakkauselokuva, jonka pääosassa on keski-ikäinen nainen. Nainen on rakkaudennälässään oikea, aito ja voimakas.
3. Anna Odell: Luokkajuhla
Elokuva yhdistää dokumentinomaista kuvausta ja fiktiota niin, että katsojakin menee pyörryksiin. Koulukiusaaminen on tärkeä aihe.
Näkemäni uutuuselokuvat edellä mainittujen lisäksi (jotain saattoi jäädä pois):
Juha Lehtola: Aikuisten poika (ainoa suomalainen, ihan kiva)
Ralph Fiennes: The invisible woman (epookkidraama Dickensistä, näitä on nähty)
John Carney: New beginnings (musiikkibisnestä, alkoholismia, vähän söpöilyä)
Iain Forsyth, Jane Pollard: 20 000 Days on earth (päivä Nick Caven elämästä, ajetaan autolla)
Stephen Knight: Locke (ajetaan autolla ja puhutaan puhelimessa)
Jim Jarmuch: Only lovers left alone (kahden vampyyrin rakkaustarina, visuaalisesti upea elokuva)
John Wells: Perhe- August Osage County (sukulaiset riitelevät, kuuluisia näyttelijöitä)
Jean Marc Vallee: Dallas byers club (elokuva AIDS-epidemian alusta, hieno Matthew McConayghey)
Volker Schlöndorf: Diplomatia (kamarinäytelmä, erinomaiset näyttelijät)
Rob Reiner: And so it goes (roskaa)
Roger Michell: Le Weekend (sympaattinen elokuva vanhan pariskunnan viikonlopusta Pariisissa)
Tommy Lee Jones: The Homesman (lännenelokuva, jolla oli hetkensä)
Dardennen veljekset: Kaksi päivää ja yksi yö (kuvaus naisesta ja nykyajan työelämän raadollisuudesta)
Lasse Hallström: Herkullinen elämä (ei itkettänyt, ei koskettanut, ohjaaja olen pettynyt sinuun)
Wes Anderson: The Grand Budabest Hotel (aikuisten satuelokuva, oikeastaan ihana)
Olen lisäksi seurannut vähän laiskasti KAVI:n sarjaa ja käynyt tietysti katsomassa lyhytelokuvia (Tampere film festival).
4 kommenttia:
Olen huono katsomaan elokuvia - enemmänkin sanaihminen - mutta The Grand Budapest Hotelin värit ja kuvat kiskoivat mukaan lentokoneessa sattumakurkkaukselta.
Piti tilata DVD että näkisi loppuun, laskeutuminen tuli harmillisesti vankien ollessa pyrkimässä pakoon...
Minä rakastan elokuvia (en kaikkia). Teidän pitääkin tulla Tampereen elokuvafestivaaleille niin katsotaan urakalla elokuvia. Tosi kiva ja suorastaan harras tapahtuma.
Järjestetään näköjään ensi vuonna 4.-8.3. Siellä on hienoja elokuvia, joita ei oikein näe muualla.
A-haa...Pistänpä kalenteriin...
Katsoin eilen Grand Budapestin ja oli hyvä mieli koko illan, ties mistä syystä.
Mieheni pysähtyi seuraamaan ohimennen ja kysyi "onko tässä oikeasti järkeä?" mihin vastasin onnellisena Ei yhtään.
Lähetä kommentti