Lautakasa

Tilasin Futon- sängyn: sain patjan, kasan lautoja, puutappeja, liimatuubin ja ruuveja. Ohjeen  mukaan huonekalun kokoamiseen tarvitaan kaksi henkilöä. Ohjekirjasen piirroksen perusteella molemmilla pitää olla leveät hartiat. Onneksi saan kokoamisapua huomisaamuksi. En muista, että nettisivulla olisi puhuttu lautakasasta vaan sängystä.

Kävin tänään elokuvissa keskellä päivää (Alejandro Gonzalez Inarritu, Birdman). Filmi kertoo kuusikymppisestä entisestä Hollywood- tähdestä, joka yrittää tehdä teatteriuraa Broadwaylla.  Riggan Thomson (entinen Batman tähti, Michael Keaton) on näytellyt aiemmin supersankari Birdmania ja leimautunut tuoksi siivekkääksi sankariksi.

Kamera kulkee nuhruisen teatterin käytäviä, kuvaa pukuhuoneita ja tietysti näyttelijöiden suttuisia ihmissuhteita. Tuntuu kuin katsoja pääsisi oikeasti haistamaan pölyisten pukuhuoneiden ilmaa. "Smells like balls", valittaa Riggan.

Taiteilijat kuvataan itsekkäiksi menestyksen tavoittelijoiksi. Riggan Thomsonin huumevieroituksesta palannut tytär Sam (Emma Stone) piirtelee vessapaperirullan täyteen viivoja. Rulla kuvaa maapallon ikää ja yksi vaivainen paperi sitä aikaa, jonka ihmiset ovat täällä elelleet. Siihenkin palaan Riggan pyyhkii nenänsä. Antaa perspektiiviä siihen, miten paljon omalla elämällä lopulta on merkitystä.

Birdmanissa huudetaan ja tapellaan paljon. Haluaisin muistaa Rigganin kyynisen hauskoja repliikkejä, mutta kun en muista. Tämän voisi katsoa joskus uudestaankin.

Elokuvassa on fantasiaelementtejä, mutta ei ollenkaan liikaa. Loppu jää avoimeksi, mutta se suotakoon.

Entinen puheenjohtaja

Olen viettänyt melkein kolme päivää ikkunattomassa, suorakulmaisessa huoneessa kuuntelemassa luentoja. V istui vieressäni. Hän kysyi "Ymmärrätkö sinä tätä?" Minulla oli kuulemma sellainen ilme kuin ymmärtäisin. En tajunnut luennoitsijan puheesta tai slideista mitään. Olen oppinut vuosien mittaan ottamaan kasvoilleni älykkään ilmeen. Silmät kohdistetaan kankaalle heijastettuun tekstiin, päätä käännetään välillä luennoitsijaan päin, nyökytellään kevyesti ja lepuutetaan käsiä rennosti pöydällä tai sylissä.

En ole enää yhdistyksemme puheenjohtaja. En saa päättää seuraavassa kokouksessa mitä ruokaa tarjotaan illallisella. Olen tavallinen tallaaja. Kukaan ei ole enää kiinnostunut mielipiteistäni. Yhdistyksen uudet jäsenet eivät tiedä nimeäni.

Luin kokouksessa Herman Hessen runon kahden kuolleen jäsenemme muistoksi. Liikutuin runosta niin, että oli pakko ajatella, että tämä on vain tekstiä, jota luen tästä kirjasta. Muuten olisin alkanut itkeä, eikä hommasta olisi tullut mitään.

Eräs luennoisija puhui kivusta. Hän kertoi sanovansa joillekin potilaalle: "teidän hermostonne on Ferrari, kun joidenkin hermosto on vain Lada". Aion käyttää tuota kunhan palaan töihin.

Taulu

Olen edennyt "Alastalon salissa" romaanissa jo niinkin pitkälle, että Härkäniemi on vihdoin sytyttänyt piippunsa.

Seuraavassa eli neljännessä luvussa "Pukkila katselee ja tuntee itsensä kiiskiseksi, kun Langholma saapuu Alastalon saliin ja isonen saatetaan keinutuoliin istumaan." Viidennessä luvussa "Siviä kantaa kahvin sisään ja Alastalon Evastiina on emäntä salissa, Langholma on juhlallinen ja Härkäniemi ajattelee erilaisia, elämän kukoistusta niinkuin turhuuttakin ja on onnellinen siitä, että hänellä ei ole vaimoa, mutta kyllä toppakahvit." Maltan vaivoin laskea romaanin käsistäni.

Hankin taidelainaamosta taulun, sillä remontoitu makuuhuoneeni näytti kovin aneemiselta. Ei näytä enää. Maton väri ei soinnu tauluun, joten tästä kehkeytynee jonkinlainen kierre.

Taidelainaamo on erinomainen tapa hankkia taidetta. Tästä taulusta voi maksaa 30 euroa kuussa,  sen voi maksaa nopeamminkin tai palauttaa kuukauden kuluttua. Vaikka taulun maksaisi pienissä erissä, ei summalle kerry korkoa.

Hiljainen hetki

Nukuin viime yön kurjasti, sydän väpätti ja aivot kohkasivat.

Viikonloppuna pidetään yhdistyksemme vuosikokous. Joudun toimimaan sen puheenjohtaja viimeistä kertaa. Olen kirjoittanut kokoukselle valmiin käsikirjoituksen, jossa lukee "Kannatetaanko?" ja "Kiitos luottamuksesta" jne. Aina voi tapahtua jotain ennakoimatonta, joka puuttuu käsikirjoituksestani. Muut osallistujat eivät ole ikävä kyllä tutustuneet plariini, vaan luulevat toimivansa improvisoidussa esityksessä.

Etsin netistä Herman Hessen runoa Vaiheet. Huomasin, että siitä liikkuu monta versiota. Tämän kopioin kirjaston kirjasta. Runon on suomentanut Anna-Maija Raittila, kokoelman nimi on Huilunsoittaja ja sen on kustantanut Kirjayhtymä 1977.

Kun kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,
niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,
myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä
kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.
Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon
valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,
siteisiin uusiin, aina erilaisiin
ilolla, urheasti antautumaan.
Lähdössä piilee aina lumon voima,
se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

Tasanne tasanteelta, seestymällä,
mihinkään juuttumatta vaellamme.
Kahleita ei elämänhenki siedä,
se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.
Jos yksiin ympyröihin kotiudumme
ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.
Vain aina antautuen uuteen matkaan
vältämme jähmettävän tottumuksen.
Kuoleman hetkikin voi olla meille
vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,
elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...
Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!

Kolme yhdistyksemme jäsentä on kuollut, kaksi heistä tunsin, ja heitä kovin arvostin. Kolmas nimi ei sano minulle mitään. Kokouksessa pidetään hiljainen hetki, ja ajatellaan edesmenneitä jäseniä (tai kuka nyt ajattelee mitäkin, kohta pidettävää esitystä, auton renkaita tai luentosalin lattiamateriaalia). Minun on vaikea ilmoittaa se tuntematon joukostamme poistunut. Tekisi mieleni jättää pois, mutta se ei olisi oikein reilua. Jospa joku tuntee hänet.

Ilmoitin jo, ettei minulle tarvitse mitään hiljaisia hetkiä järjestää. Sen ajan voi käyttää vaikka kahvitauon pidennykseksi.

Liian pienet nenäliinapakkaukset

Aivastelen siinä määrin voimallisesti, että voisi tulla pissat housuun, jos siihen olisi enemmän taipumusta. Aivastaminen sattuu selkään.  Miksi ihmisellä on kaksi sierainta? Onko se jonkinlainen varokeino? Mitä hyötyä varasieraimesta on, kun sekin on tukossa? Jos ihmisellä ei olisi nenää, niin ei olisi nuhaakaan. Nenä kehitettiin nenäliinatehtailijoiden iloksi.

Ilma lämpenee ja puhdistuu, kun se kulkee sierainten läpi. Jos sattuu mahtumaan.

Nenäliinoja myydään liian pienissä pakkauksissa. Miten  räkätahrat saa parhaiten kuurattua läppärin näytöltä?

Kuuntelen Sir Elwoodin vieraskirjan levyä neljättä kertaa peräkkäin ja säälin itseäni. Levyn kappaleet on sävelletty Ilpo Tiihosen runoihin. Kappaleessa 10 laulaa Ritva Oksanen, ja siihen kehittyy riippuvuus.

Regressoituneena luin John Greenin nuortenkirjan Tähtiin kirjoitettu virhe. Kirja kertoo syöpää sairastavista teinirakastavaisista. Itkin kirjan lopussa aika lailla. En ole vuosiin lukenut nuortenkirjoja, ja nuoruuskin on enää sitä varten, että on jotain puhuttavaa koulu- ja opiskelukavereiden kanssa.

Kirja kertoo samoista aiheista kuin aikuisten romaanitkin: rakkaudesta ja kuolemasta. Mikä siitä tekee nuortenkirjan? Onhan se helppolukuinen. Henkilöt ovat samaistuttavia, toinen päähenkilö on tosin komea, mutta hänellä on onneksi vain yksi jalka. Toinen on kaunis ja älykäs, mutta joutuu raahaamaan mukanaan happipulloa.

Tuttu äidinkielenopettaja kertoi, että kirja on valtavan suosittu. Onhan se nokkela ja koskettava ensirakkauden kuvaus ja siinä pohditaan raikkaasti tätä ja tuonpuolista elämää. Lyhyt ja epätäydellinen elämäkin voi olla hyvä. Kirja on ehkä amerikkalaista hapatusta, mutta silti söpö. Nenäliinoja kului tukku, mutta osa menee flunssan piikkiin.

Pyydän anteeksi vessatupakointiani

Olen viime aikoina kulkenut usein  Helsinkiin bussilla. Uusien yrittäjien tulo on halventanut vanhojen liikennöitsijöiden hintoja, joten jos ostaa liput ajoissa, ja matkustaaa hiljaisina aikoina, pääseeTampereelta Helsinkiin ja takaisin neljällä eurolla,

Lentoasemalle ei ole saatavissa minkäänlaisia alennuslippuja, sillä kilpailua ei ole. Viime Helsingin matkalla kuuntelin kuljettajan ja kahden matkustajan kiistelyä asiasta. Naisilla oli liput Kamppiin, mutta he halusivat jäädä pois Keimolassa, ja vaihtaa lentoasemalle menevään bussiin. Kuljettajan mukaan silloin on maksettava normaalihintaisen ja alennuslipun välinen hinta. Riitaan puuttui vielä kolmas matkustaja, ja bussikuski luki ohjeitaan bussin mikrofoniin. Nainen, joka oli puuttunut asiaan, sanoi tekevänsä valituksen kuljettajan töykeästä käytöksestä.

Kouluaikoina inhosimme yhtä bussikuskia. Mies huusi:  "Minä olen tämän laivan kapteeni!" 

Tyttäreni matkusti Onnibussilla Jyväskylään. Matkan varrella alkoi palohälytin vinkua. Kuljettaja pysäytti auton ja kävi etsimässä hälytyksen lähdettä, joka löytyikin vessasta. Kukaan ei myöntänyt  tupakoineensa eriössä. Miten siellä voi edes tupakoida, kun pytylle istahtaminenkin on hankalaa bussin kiihdyttäessä, kääntyessä ja jarruttaessa ennakoimattomasti?

Eräs matkustaja kävi kantelemassa salatupakoijan tuntomerkit kuljettajalle. Kuski kulki bussin yläkerran käytävää ja löysi lopulta syyllisen. Hän komensi nelikymppisen miehen pyytämään anteeksi röyhyttelyään muilta matkustajilta. Keskeytyihän matka salasavukkeen vuoksi.

Mies käveli bussin eteen, otti mikrofonin ja esitti anteeksipyyntönsä.

"Anteeksi, että tupakoin vessassa. En tee sitä enää koskaan. Anteeksi, että bussi on sen vuoksi myöhässä. Anteeksi" mies sanoi.

Sitten jatkettiin matkaa.

Kirjailijalle sopivia nimiä

Kirjailijalla pitää olla lyhyt nimi. Olen päätynyt siihen, että sukunimessä tulisi olla korkeintaan viisi kirjainta. Kirjailijan ja kissan nimessä r-kirjain on hyvinkin suotava. Sukunimi ei saisi olla nen-loppuinen.

Finlandia- voittaja Jussi Valtonen on syntynyt väärään sukuun. Nimestä ei saa minkäänlaista otetta vaan se luiskahtaa muistista vaivattomasti. Pidin miehen kirjasta: se oli helppolukuinen, viihteellinen ja ajankohtainen. Ennustan, ettei kukaan muista sitä kymmenen vuoden kuluttua. Ehdotan, että mies lyhentää nimensä, sillä Jussi Valto sopisi kauniisti kirjan kanteen. Valo olisi vielä parempi, siitä tulisivat mieleen rock, tatuoinnit, tupakka ja alkoholi.

Jari Tervolla on erinomainen kirjailijanimi, samaa voi sanoa mm. Leena Landerista, Risto Ahdista, Aleksis Kivestä, Panu Rajalasta, Anita Konkasta,Väinö Linnasta, Mika Waltarista (yksi kirjain liikaa), Kaari Utriosta, Antti Hyrystä, Antti Tuurista, Eeva Kilvestä ja Pirkko Saisiosta. Aila Meriluodollakin on hyvä nimi, vaikkakin liian pitkä. Etunimi saa olla tavallinen, kunhan sukunimi on napakka. Jos Jörn Donner nimellä ei pärjää alalla kuin alalla, täytyy olla vähälahjainen.

Osa kirjailijoista on ratkaissut ongelman nimenmuutoksella. Tällaisen raukkamaisen ratkaisuun on tehnyt mm. Laila Hirvisaari, Anja Snellman ja Katariina Souri.

Sukunimi ratkaisee kirjan sijainnin kirjaston hyllyssä. Asettuuko se sopivasti lainaajan silmien tasolle. Tämä tietysti riippuu kirjastosta, eikä sitä voi oikein nimenmuutoksella korjata.

Katsoin eilen Frenckell- näyttämöllä Reko Lundanin (hyvä nimi) näytelmän Tarpeettomia ihmisiä . Näytelmä käsitteli perheväkivaltaa. Ei siis mikään erityisen viihdyttävä aihe. Ihailen nyt jo edesmenneen kirjailijan kykyä käsitellä ahdistavia aiheita. Kun lähestytään jotain liian kipeää, pelastetaan katsoja jollain nokkelalla repliikillä. Matti Hakulinen oli loistava vaimoaan pahoinpitelevän miehen roolissa. Ihana ja kamala. Ymmärsin vaimoa, joka jäi nyrkkien heilumisesta huolimatta. Näytelmä on julkaistu 2003 ja on edelleen erittäin ajankohtainen kuvatessaan työelämää ja pitkäaikaistyöttömyyttä.

Silmäkulmien pensaat

Näin eilen illalla Mamma Mia musikaalin Svenska teaternissa ja kaadoin mukillisen teetä syliini aseman kahvilassa.

Olen nähnyt musikaalin vuosia sitten Lontoossa, eikä tämä Svenskanin versio jäänyt ollenkaan jälkeen. Poistuimme teatterista hymyillen. Olisi tehnyt mieli tanssia.

Teatterissa oletuskieli on ruotsi silloin kun pyydetään anteeksi sitä, että ohitetaan toinen katsoja matkalla omalle paikalle, ja pakostakin hipaistaan vieraita polvia. Musikaalin kieltä oli varsin helppo ymmärtää. Jotkut vitsit menivät ohi. Musiikki ja tunnelma olivatkin tärkeimmät. Heppoisa juoni oli ennestään tuttu.

Junaa odottaessa join mukillisen teetä. Ensimmäisen kupillisen kaadoin toppatakilleni. "Ei haittaa" sanoin minä ja samaa sanoi kahvilan myyjä, vaikka kyllä meitä haittasi. Lattia ja penkki kastuivat ja teen murut levisivät pitkin tantereita.

Teimme vuoden alussa kirjoitusryhmän kanssa sopimuksen Volter Kilven Alastalon salissa romaanin lukemisesta. Tarkoituksemme oli edetä kolmen sivun päivävauhtia. Olen samalla harjoitellut lankkua (kaikkihan tietävät lankun, keskivartalotreeni, jossa yritetään pitää vartalo suorana kyynärvarsien ja varpaiden varassa). Samaan tapaan kuin kehityn lankussa, kehityn Alastalon salin lukemisessa. Sivumäärät ovat lähteneet loivaan nousuun ja luen vaivatta kuusikin sivua kerrallaan.

Kirjailija käyttää pistettä kovin säästeliäästi ja suosii välimerkeissä pilkkua ja kaksoispistettä. Tässä olen menossa:

Ei hänellä alunperin kasvojen mööpeli sen paljoa merkillisempi ollut kuin minullakaan, ja jos totta puhutaan ja nenää katsotaan, niin minä luulen, että vieläkin minun perunani on alapäästään turpeampi kuin hänen, vaikk'ei hänen nenänsä koskaankaan ole ollut mikään sapeli, paremminkin satula niinkuin minunkin, vaikk'ei yhtä lavea, mutta se asia on tunnustettava, että silmäkulmien pensaat hän on saanut kasvatettua sellaisiksi, että niiden varjossa on silmäparin hyvä luurata ja luvata: sopukaupalla, sopukaupalla tässä asia souvataan, mutta jollei sopukauppa auta, niin on täällä tikkukin varalta, tikku kuin teräskärki kummankin silmän naurussa: eikös sovi sopukauppa paremmin?ja leukapielet myöskin, ne ovat oppineet oikean leukapielen muodon Alastalolla: kyllä sen näkee, että ne purevat, jos puremaan ruvetaan, mutta niitä viljelläänkin nauraen niinkauan kuin herkku on pehmeätä ja hammas riipasee vasta silloin, kun hammasta tarvitaan; kyllä on koko miehessä sitä runtaa, jota pidellessään on ennen rinnuksiin käymistä kysyä hyppysiltään, onkos sittenkin parempi lyödä kamraatin käsi kamraatin käteen, ja jakaa sovinnossa se, mitä ei tappelematta kuitenkaan saa.

Kävinkin hiljattain värjäyttämässä ja nypityttämässä silmäkulmien pensaat. Silmäparini ei ole kovinkaan hyvä luurata niiden varjossa. Ei ole koskaan ollut.




 

Meitä seurataan

Ostin Tampereen Stockmannin kirjaosastolta seuraavan lukupiirikirjan (Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva). Tavaratalo teki typerästi, kun siirsi kirjat keittiötarvikkeiden sekaan. Tulee vaikutelma marketista, eikä kirjakaupasta. Jos minulta olisi kysytty (jostain kumman syystä ei kysytty), olisin säilyttänyt Akateemisen kirjakaupan ja rakentanut sen yhteyteen kahvilan. USA:ssa on kivoja kirjakauppoja, joissa on tietysti kahvila, joissakin jopa baari. Olen nähnyt kirjakaupan yhteydessä kivan ruokaravintolankin. Kirjahyllyjen väleihin on aseteltu nojatuoleja, joihin voi istua lueskelemaan.

Myyjä kysyi Stockmannin korttia. En antanut. Miksi tavaratalo saisi kerätä tietoa siitä mitä ostan? Mies varoitti, että sitten minulle ei enää tule tavaratalon mainoksia. Aina parempi.

Lukupiirikaverini kertoi, että hänen äitinsä facebook-sivu täyttyy nikotiinikorvaushoitoon liittyvistä kaupallisista tiedoitteista. Kenenkään lukupiiriläisen sivuilla ei niitä esiinny. Keksimme ainoaksi syyksi sen, että nainen ostaa tupakka-askinsa kaupasta, jossa esitetään liikkeen etukortti.

Minusta se tuntuu epämiellyttävältä, että ostotottumuksiani seurataan. Yksin asuvalle ja autottomalle ei ole hyötyä ostosten keskittämisestä tiettyyn liikeryhmään, joka omistaa kohta kaikki ravintolat ja hotellit. Huoltoasemat se jo omistaakin. Ostosten tekeminen Lidlissä, torilla ja kauppahallissa on pieni kapina moista monopolia kohtaan.

Kirjastossa

Korjasin eilen täysin keskeneräistä käsikirjoitustani kirjoitusopettajan ohjeiden mukaisesti. Ikkunalaudan lohkeileva maali suorastaan kerjäsi raaputtamista. En pysty työskentelemään kotona (alan rapsuttaa maalia), joten istuin kirjastossa. Ymmärrän nykyisin paremmin Kerttua, joka ei kykene pitämään kynsiään irti nojatuoleista. Minulle kasvavat pian samanlaiset terävät, soukat, käyrät kynnet ja kiipeän vaivatta puuhun.

Työskentelin kirjastossa pyöreän pöydän ääressä. Vastapäätäni istui nuori nainen opiskelemassa. Hyllyjen välistä kuului kovaääninen kailotus. Naisääni puhui puhelimeen. Puheluissa käsiteltiin erilaisia oikeudellisia kysymyksiä. Nainen oli joutunut rikoksen tekijänä rikossovitteluun. Hän ei halunnut olla paikalla asiaa käsiteltäessä. Mikä se sellainen sovittelu on? Nainen kävi asiaa pitkään läpi jonkun viranomaisen kanssa, joka ilmeisesti sai lopulta rautalangasta väännettyä, miten asia toimii. Nainen toitotti joka välissä "en halua".  Nainen olikin pääasiassa äänessä, vastapuoli ei saanut puheenvuoroa. Seuraavaksi nainen soitti jollekin toiselle viranhaltijalle valittaakseen lääkäristään, joka oli häntä loukannut. Nainen aikoi syyttää lääkäriä kunnianloukkauksesta. Tämän jälkeen nainen kävi läpi puhelinliittymän vaihtamiseen liittyviä asioita.

Kurkin, miltä kailottaja näytti. Vastapäätäni istuva nainen sanoi, että puhelimeen puhuja näytti juuri siltä miltä kuulostikin. Lopulta nainen ja kännykkä ilmaantuivat hyllyn takaa. Keski-ikäinen, hieman nuhjuinen, elämää nähnyt, huonosti kohdeltu, tyytymättömät uurteet suupielissä ja otsassa, kengät lintassa ja musta pipo syvällä päässä.  

Kävin rautakaupassa ja minulle myytiin lisää maalia. Miespuoleinen maalin myyntiä säännöstelevä henkilö ei ollut paikalla. Naiset ovat suurpiirteisempiä maalin annostelussa. Toisaalta salasin naiselta, että olin jo aiemmin ostanut purkillisen Miranolia.

Maalasin ikkunalaudan toiseen kertaan. Rapsutin maalia. Ei kannata aloittaa remonttia. Ne pienet kodikkaat puutteet, joita on aiemmin pitänyt ainoastaan sympaattisina, alkavat näyttää valtavilta epäkohdilta.

Raaputusta

Makuuhuoneen remontti alkaa olla valmis. Vaatteet roikkuvat henkareissa ja makaavat kauniissa pinoissa kaapin hyllyillä. Ainakin toistaiseksi.

Maalasin makuuhuoneen ikkunalaudan. Lähirautakaupan kauppias myy minulle maalia säännöstellen. Hän väitti maalipurkin riittävän kolmeen ikkunalautaan, mutta se riitti hädin tuskin yhteen.

Tyhjää huonetta on todella helppo siivota. Minä jopa vahasin lattian, ensimmäistä kertaa elämässäni. Huonekalut ovat turha puhtauden este.

Remonttini laajeni hieman. Huomasin vierashuoneen ikkunalaudan maalin kupruilun ja lohkeilemisen. En voinut vastustaa kiusausta, vaan rapsutin ihan kokeeksi pikkuisen maalipintaa. Se tuntui todella hyvältä. Hain keittiöstä puukon ja rapsutin vähän lisää. Puukolla saa irti lopulta aika vähän, joten turvauduin leveään lastaan. Ikkunalaudassani on tällä hetkellä syviä kraatereita. Pääsen kohta paklaamaan. En taida enää nousta tästä omin voimin. Minulta pitäisi kuulemma piilottaa kaikki teräaseet.

Ehkä rautakauppias on oikeassa säännöstellessään pakkelin ja maalin myyntiä. Hän tunnistaa himokkaan katseeni, joka kulkee pitkin rautakaupan hyllyjä ja paljastaa riippuvuuteni.

Yo no sé hablar español

Yksityisen majoituksen tarjonnan lisääntyminen on muuttanut matkustamista. Huoneet tai huoneistot ovat paremmilla paikoilla kuin hotellit, keskellä kaupunkia, taloissa, joissa asuu tavallisia kaupunkilaisia. Voi leikkiä olevansa paikallinen asukas, eikä lainkaan turisti. Ei kai kukaan halua olla turisti. Majoittuminen on paljon halvempaa kuin hotellissa. Aamiaisen voi tehdä itse tai käydä kahvilassa juomassa aamukahvit.

Olen saanut riittävästi asua hotelleissa, huoneissa, joissa pelkän yöpöydän valon sytyttäminen on vaativaa, peitto ja lakana on kiristetty niin tiukasti patjan alle, ettei veri kierrä jaloissa ja joiden runsaisiin buffet aamiaisiin kyllästyy parissa päivässä.

Vanhempani viettävät tällä hetkellä talvea Espanjassa, jossain Fuengirolan lähellä. He asustavat sukulaisen kaksiossa ja ovat kovasti pyydelleet käymään. Kävin siellä muutama vuosi sitten  ja seutu tuntui jotenkin kalmaiselta. Moni ruokapaikka oli suljettu ja rannalla tuuli repi vaatteet päältä ja hiukset päästä. Ei ollut mitään tekemistä.

Jouduin eilen matkustusmanian valtaan ja ostin halvat lennot Malagaan tavatakseni vanhempani. Enhän nähnyt heitä joulunakaan, vaikka he silloin olivat Suomessa. Minulla on huono omatunto. Olen huono lapsi. Omatuntoni ei kuitenkaan ole niin huono, että jaksaisin viettää siellä koko viikon, joten lomailen puolet matkasta Malagassa.

Varasin sieltä kämpän. Emäntäni Marta lähetti minulle postia:

Hola de nuevo Heidi.
La reserva ya esta hecha, cuando se acerque la fecha de tu llegada te escribire para explicarte la forma de llegar a casa y ponernos de acuerdo.
Espero que estes disfrutando de tu visita a Andalucia
Un saludo

Marta

Olen kyllä käynyt vuosia sitten viikon kestoisen espanjan intensiivikurssin, mutta en oikeastaan oppinut espanjaa. Ainoa seuraus opiskelusta oli, että  puhuin kurssin jälkeen suomea yhtä huonosti kuin venzuelalainen opettajani.

Otsikko on tehty google-kääntäjällä. Kuva on otettu tulevasta asunnostani. Sen verran olen tätä palvelua käyttänyt, että tiedän todellisuuden olevan karumpi.

Kirjoitusharjoitus

Mirjalla on ensimmäinen synkkä kausi. Se värjää kynnet mustalla tussilla ja kuuntelee Doorseja. Mirja sanoo äidille ”Haista paska”. Mirjalla on murrosikä. Se käyttää mustia vaatteita. Polvetkin ovat mustat, kun hypättiin äsken narua ja se kaatu.

Me odotetaan isää ja äitiä. Isä ei ole vielä ajokunnossa. Äiti ei voi ajaa, kun sillä ei ole ajokorttia. Se ei päässyt inssistä läpi.

Me mennään Airi-tädin luo. Se laittaa palapaistia ja kuoriperunoita. Lihapalat on niin sitkeitä,  että jauhan niitä vielä illalla, ihan kuin purkkaa. Ne ei kuitenkaan maistu Hubba Bubbalta.

Airin pojalla on sydänvika, sen sormet sinertää ja varpaat kanssa. Airin mies on kuollut keuhkovikaan. Se oli töissä postissa. Airi ojentaa mulle ruoan jälkeen astian, jossa on karkkia. Mä otan yhden. Haluaisin ottaa kaksi, mutta äiti sanoi, ettei se oo kohteliasta.

Kohta mennään. Ensin isä polttaa tupakan. Äidillä on papiljotit päässä. Se irrottelee ne hiuksista vasta autossa.

Isä ottaa Mirjasta ja musta kuvan Toyota Corollan edessä.  Vastavaloon.

---------------------------------------------------------------------

Kirjoituskurssilla otettiin nipusta kuva, josta olisi pitänyt kirjoittaa.  Näin, että jotkut valitsivat kuvaa, vaikkei olisi saanut. Sitä vain tuijotti kuvaa ja kuunteli kun toiset naputtivat ja jälkeenpäin lukivat pitkän viimeistellyn tarinan, jonka he olivat tuossa ajassa tuottaneet. 

Haista sinä teepussi paska

En osaa kirjoittaa runoja. Eilen bussissa istuessani mietin, millaisen runon kirjoittaisin, jos olisi ihan pakko. Jos joku painaisi aseen piipun ohimolleni ja komentaisi "Kirjoita runo!"

Jos nyt pitäisi kirjoittaa runo se olisi lyhyt
anorektiset, alastomat koivut
huurtuneet ikkunat
suttuiset ääriviivat
huonosti selkään istuva linja-auton penkki
kaksi ja puoli tuntia mahtuu kuuteen riviin.

Minulla on Helsinki-kompleksi. Pelkään toimivani väärin, pukeutuvani huonosti ja puhuvani kummallisesti. Hakeudun varmuuden vuoksi tuttuihin kahviloihin ja ruokapaikkoihin (tällä kertaa Kosmokseen, sillä sain mukavaa seuraa). Pelkään meneväni väärälle metrolinjalle, ai niin niitähän on vain yksi. Pelkään silti.

Uskaltauduin ohjattuna kutosen ratikkaan.

Katsoin Antti Heikki Pesosen ankean lähiökuvauksen päin seinää. Muita elokuvia ei ollut tarjolla sopivaan aikaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että näin elokuvan.

Päin seinää oli elokuvana vielä jotenkin raakile, mutta en ihmettelisi jos ohjaajasta (miehen aiempi työ on kehuttu Korsoteoria)  tulisi vielä jotain. Elokuvan renttuhahmo (Kai Lehtinen) lukee teepussista hempeän mietelauseen ja sanoo "Haista sinä teepussi paska". Elokuvan hapuileva rakkaustarina yrittään toteutua Rax-aterian jälkeen, kun mies (Eero Ritala)  katsoo tähtiä rakkautensa kanssa. "Roskavoimalan valot" sanoo nainen (Armi Toivanen). Tytärtä, väkivaltaista Takkua näyttelee hyvin Mimosa Willamo. Siinä vaiheessa kun äiti sanoo tyttärelleen "Jos osaisin rakastaa, niin rakastaisin sinua",  minua alkoi itkettää.

Elokuvista poistuessa vieras nainen sanoi minulle "Olisi pitänyt mennä katsomaan Ranskalaista häähumua. Olen eläkkeellä oleva eritysopettaja. Piti vaan sanoa jollekin".

Kerttu ja remontti

Täällä on vallinnut perkeleellinen meininki. Moneen kertaan olen ollut vähällä soittaa eläinsuojeluviranomaisille. Numero on valmiina suosikeissani.

Ensin makuuhuoneesta purettiin ihan hyvät kaapit.  Olisivat kelvanneet minulle.

Suloiset tapetit revittiin. Katon rajaa kiersi kaunis boordi, jossa luki "I love you" ja "Jag älskar dig". Boordiin oli piirrusteltu sydämen kuvia. Näkee, että emäntä on kyyninen ja rakkaudessa pettynyt.

Alkoi kamala hiominen. Kärsin metelin seurauksena tinnituksesta. Keuhkoni ovat täynnä rakennuspölyä.

Emäntä ajattelee vain paklausta ja maalaamista ja unohtaa ostaa minulle ruokaa. Olen ollut pakotettu turvautumaan kuivamuonaan. Miltä emännästä tuntuisi jos joutuisi syömään muroja ja rouskuttamaan näkkileipää? Molempia pitäisi nieleskellä kuiviltaan.

Kissanhiekkaa emäntä osti vasta kun vessan pohja alkoi paistaa.

Tarkkailen tilannetta sängyn alta. Täällä on lampannut kaikenlaista epämääräistä porukkaa. Vaarallisen näköistä. Olen nostanut hälytystilan korkeimpaan mahdolliseen asteeseen.

Rakas päiväkirja

Minun ei pitäisi kirjoittaa, sillä onnistun loukkaamaan ihmisiä. Yritän kirjoittaa vaan itsestäni, etten sitä tekisi.

Tammikuun alusta aloitimme porukalla lukea Volter Kilven arvostettua romaania Alastalon salissa. Kirja on äänestetty kulttuuritoimittajien ja kaikenlaisten älykköjen keskuudessa Suomen parhaaksi romaaniksi. Ostin kirjan pienipränttisenä pokkarina, jossa luulin olevan 405 sivua. Kyllähän moisen lukaisee näin vuorotteluvapaalla. Sittemmin selvisi, että samoihin kansiin on tungettu kaksi kyseisen romaanin osaa. Sivuja on yhteensä yli kahdeksan sataa. Olen vihdoin päässyt kohtaan, jossa Härkäniemi valitsee piippua. Piipun valitsemiseen kuluu tiettävästi 70 sivua. Ei ihme, että myynnissä on paitoja, joiden rinnukseen on painettu "Olen lukenut Alastalon salissa".

Paklasin heti aamusta ihan pikkuisen. Ostin keskustan rautakaupasta maalia ikkunalautaa varten. Kauppias, joka jostain syystä säännöstelee minulle myymänsä maalin määrää, antoi valkoista Miranolia mikroskooppisen pienen purkin, ja väitti, että maalaisin sillä kolme ikkunalautaa. Vasta kotona mieleeni tuli, että ikkunalaudat saattavat olla monen pituisia ja levyisiä.

Kuvassa seinä näyttää keltaiselta, muttei ole sitä. Tänään tulee uusi vaatekaappi. Se tulee osina, jotka on siis vielä koottava. Saan vaatteet pois ikkunalaudoilta, tuoleilta, kirjahyllystä ja lattioilta.

Tiesikö Turner miksi taivas on sininen?

Olen kipeyttänyt selkäni remonttia tehdessäni. Voin erinomaisesti kun makaan sohvalla, mutta ylös nouseminen on melkoista taiteilua. En pysty tavalliseen tapaan heittäytymään sohvalle vaan sinne laskeutuminen on kimurantti toimenpide. Olen siis mielelläni joko pystyssä tai makuullani, enkä vaihtele turhaan vertikaalisesta horisontaaliseen asentoon tai toisin päin. Aamun jumppa oli pakko jättää väliin.

Pidän kovin Hesarin tiedesivujen lasten kysymyksistä. Tänään Miro, kolme vuotta, kysyi miksi taivas on sininen ja pilvet valkoisia. Miksi tosiaan? En ole tullut ajatelleeksi. Varhaiskypsä kolmevuotias.

Ilma koostuu molekyyleista, jotka sirottavat vain sinistä valoa. Minusta on inhottavaa ajatella, että kaikkialla on molekyylejä. Pilvet taas muodostuvat vesipisaroista, jotka ovat suurempia kuin nuo inhottavat molekyylit. Nämä taas taittavat kaikkia värejä samalla tavalla. Kaikkia värejä sisältävä valo on yllättävästi valkoista. Jos pilvi on paksu, sen läpi pääsee vain vähän valoa, ja se näyttää harmaalta.

Katsoin eilen Mike Leighin elokuvan Mr Turner. Olen pitänyt Leighin elokuvista kuten Vuosi elämästä tai Happy-go-Luckysta. Turnerissa ohjaaja käyttää monia samoja näyttelijöitä. Niitä sanotaan kai luottonäyttelijöiksi.

Turner oli englantilainen taidemaalari, joka eli 1777-1851. Mies maalasi erityisesti merimaisemia. Turnerin maisemia oli esillä Tampereen taidemuseossa 2012. Voi kunpa olisin nähnyt tämän elokuvan sitä ennen.

Elokuva ei ole mikään tyypillinen epookkielokuva. Turnerista on tehty melkoinen alkuihminen. Miehen naisasiat ovat kovin kummalliset. Turner nai aina ohimennen palvelijaansa, ei välitä lapsistaan, käy bordellissa, mutta rakastuu leskeen, jolta vuokraa huonetta luonnostellakseen merimaisemia. Taidemaalarin ja hänen isänsä välit ovat lämpimät. Turnerin äidin kohtalossa oli elokuvan mukaan jotain hämärää. Nainen mainitaan isän kuolinvuoteella, eikä missään positiivisessa mielessä.

Elokuvan jälkeen tunsin onnea siitä, että elän nyt, enkä Turnerin aikaan, jolloin lääkärin diagnostinen väline oli jonkinlainen torvi keuhkojen ja sydämen kuuntelua varten. Statuksen tekoon kuului, vaivassa kuin vaivassa, silmämunien tiiraaminen.

Kokonainen sianpää lounaspöydässä ei myöskään houkuta.

Minua huvitti elokuvan pitkä tekosivistynyt keskustelu karviaisista.  Karviaskeskustelun olisin jättänyt elokuvaan, jotain muuta olisi totisesti voinut karsiakin.

Elokuva oli mielenkiintoinen, mutta aivan liian pitkä, lähes kolme tuntia. Näin kipeällä selällä jännitin pääsenkö enää ylös penkistä. Pääsin kuitenkin.

Uskon paklaamiseen

Aloitin seinien paklaamisen heti aamusta. En malttanut syödä aamiaista, enkä pukea vaatteita päälleni.

Uskon paklaamiseen, uskon hiomiseen. Enemmän kuitenkin uskon paklaamiseen, johon uskon kaikkein eniten. Onko mitään tärkeämpää kuin paklaaminen? Kysyn vaan. Moni unohtaa paklata ja heidän seinänsä ovatkin täynnä kuoppia. Minun seiniäni kun sivelee, on kuin kokeilisi kananmunan pintaa.

Haluaisin paklata koko maailman. Tulkaa kanssani paklaamaan!

Jos joku herjaa paklaamista, niin paklaan tuon hirviön suun kiinni. Paklaan ehkä varmuudeksi myös korvani, etten kuule niitä, jotka eivät tähän kaiken tasoittamiseen usko. Korvat ovatkin ikävä epätasaisuus ihmisen päässä, vieläpä sen molemmilla sivuilla. Neniä on onneksi vain yksi.

Remonttia ja kierrätystä

Makuuhuoneremontti etenee. Kaikkea peittää hienojakoinen pöly: lattioita, huonekaluja, vaatteita, kenkiä, läppäriä, ihoa ja hiuksia.

Katto on maalattu kertaalleen, samaten katon rajasta irroitetut listat. Näytti siltä, ettei kattomaali riitä toiseen maalikerrokseen. Tumma paklaus kuulsi maalin läpi. Menin keskustan rautakauppaan hankkimaan lisää maalia. Kauppias sanoi, että minun olisi pitänyt ensin maalata tummat paklatut alueet kertaalleen ja vasta sen jälkeen koko katto. Mies ei myynyt minulle lisää kattomaalia, vaan kehotti minua maalaamaan uudestaan ongelma-alueet. A sanoi, että koko katto pitää maalata toiseen kertaan.

Menin uudestaan rautakauppaan. Kauppias istui tiskin takana, joi kahvia ja söi pasteijaa. Maalin myyminen tuntui olevan kovin vastenmielistä. Mies haukkasi vielä palan leivonnaista, ryyppäsi päälle kahvia ja haki vasta sen jälkeen maalipönikän. Hän antoi minulle pankkikorttikoneen ja sanoi "Laita tuohon 18". Maali maksoi 18 euroa.

Olin sopinut kierrätyskeskuksen kanssa, että he hakevat sängyn ja nojatuolin. Hakijat lupasivat tehdä paikan päällä arvion siitä, sopivatko huonekalut myyntiin vai joudunko maksamaan kuljetuksesta. Hinta oli kovin kohtuullinen 40 euroa. Miehen mielestä mööpelini eivät kelvanneet kierrätyskeskuksessa myytäväksi. Olin varannut jo valmiiksi rahat eteisen pöydälle. Yksi miehistä otti rahat lähtiessään pöydältä ja sanoi "Tässä näyttävät rahat olevan", eikä antanut mitään kuittia, joka tuntui kummalliselta.

Eräs FB-ystäväni kertoi, etteivät heidänkään huonekalunsa kelvanneet, vaan olivat kierrätyskeskuksen kuljetuksesta vastaavien mukaan kaatopaikalle joutavaa roskaa. He maksoivat siis kuljetuksen (joka oli kyllä kalliimpi kuin minun). Hekään eivät saaneet kuittia. Ystäväni kävi muissa asioissa kierrätyskeskuksessa ja huomasi, että huonekalut olivat siellä myynnissä. 

Kerttu meni kierrätyskeskuksen miehiä pakoon sängyn alle ja vietti siellä monta tuntia. Illalla se teki tavalliseen tapaan työmaalla arvokkaan tarkastuskierroksen. Kertulle pitäisi hommata valkoinen kypärä ja huomioliivit.

Tänään maalaan katon toiseen kertaan ja sitten maalaamme seiniä. Hypin rojun keskellä ja tukehdun pölyyn.

Ripittäytyminen

Olen näköjään koukussa tähän julkiseen ripittäytymiseen. En ole pysynyt harventamaan päivityksiäni.

Makuuhuoneen tapetit on irroitettu. Koska olin tehnyt tiukan inventaarion vaatteissani, en löytänyt sopivia työvermeitä. Revin tapetteja yöpuvuksi siirtyneessä pitkässä paidassa. Valkoista mömmöä putosi sisään kaula-aukostani.

Olin maanantaina kylässä, jossa oli erinomainen tarjoilu, joten lojuin illan television ääressä. Katsoin ohjelmaa, jossa muutama henkilö sitoutui vuoden raittiuteen. Freud Marx Engels & Jung yhtyeen laulusolistin tila näytti aika surkealta. Pekka Myllykoskea ei nähty ohjelmassa kertaakaan ilman pakollista isoa tuoppia. Mies aloitti vuoden raittiuden katkaisusta. Promillet olivat aamulla 2.

Meikäläisen koti muistuttaa remontin vuoksi hieman miehen surkeaa kämppää, keittiössä lojui vielä eilen läjä pizzalaatikoita. Vein ne aamulla pahvinkeräykseen.

Herään edelleen viideltä. Olin ulkoilemassa jo puoli kahdeksalta. Lenkin jälkeen pistäydyin pullakahvilla Amurin helmessä.

Nyt makuuhuoneen seinää hiomaan. Ilahdun aina kun lukijalistaan ilmestyy uusi nuppineulan pään kokoinen kasvokuva. Nykyään niitä ilmaantuu harvoin.

Yellow color

Makuuhuoneen remontti edistyy. Irroitimme tapetteja höyryttämällä. Kävin sitä ennen rautakaupassa ystävän kanssa. Remonttia tein ystäväpariskunnan loistavalla avulla. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia.

Vielä hieman Thaimaasta. Kävin tietysti hieronnassa. Jalkojani hierottiin alakerrassa. Muutama mies laskeutui yläkerrasta hihitellen. Hieroja näytti saavan mukavan tipin. Thaimaan kouluissa opetetaan hierontaa vapaaehtoisena aineena.

Maassa kunnioitetaan kuningasta, joka on jo 87-vuotias. Hänen poikansa ja kruununperijänsä ei ole kovin suosittu. Mies karkasi aikoinaan tunnetun näyttelijän kanssa ja nai sittemmin tyttärensä ystävättären.

Maanantain ja kuninkaan väri on keltainen. Monet thaimaalaiset pukevat maanantaisin ylleen keltaisen paidan. Kuningas on muuten säveltänyt maan kansallislaulun, lahjakas mies siis. Elokuvien alussa näytetään aina dokumentti kuninkaasta.

Näin matkalla varaanin, hämähäkin ja kolme käärmettä. Surat Than nimisessä kaupungissa kuulin maailman huonointa cover-bändiä, joka raiskasi mm. John Lennonin kappaleen Imagine.

Kumipuiden kylki oli julmasti viilletty auki. Missioni on käydä halaamassa kaikki Thaimaan kaltoin kohdellut kumipuut. 

Kävin viimeisenä lomapäivänä Rayan saarella. Matka taittui pikaveneellä. Ryhmämme oli merkattu keltaisilla tarroilla. Varmuudeksi ranteeseemme kiedottiin keltainen villalanka. Se olikin tarpeen, sillä matka saarelle oli sellaista rynkytystä, että tarrat eivät pysyneet rinnuksissa. Aallot löivät kannelle niin, että olin likomärkä. Kiinalainen nainen oksensi roskakoriin. Thaimaalainen opas kutsui meitä "Yellow color, yellow color!".

2058

Heräsin neljältä (Thaimaassa kello on tuolloin yhdeksän). Lueskelin Volter Kilven romaania Alastalon salissa. Siitä huolimatta en saanut enää unta ja nousin lopulta kuudelta. Ilahdutin naapureita paukuttamalla kattilan kansia. Tein valmisteluja päivän lounasta varten.

Thaimaassa suomalaiset olivat ainoita, jotka ruikkivat käsidesiä kämmeniinsä ja hieroivat alkoholia kollektiivisesti käsiinsä. Thaimaalaiset pitivät sitä mahdollisesti jonkinlaisena aterian siunaamisena ja perääntyivät hienotunteisesti etäämmälle.

Suurin osa Thaimaan asujaimistosta tunnustaa buddhalaisuutta. Etelä-Thaimaan väestöstä nelisen prosenttia on muslimeja. Munkkeja kunnioitetaan: heitä ja vanhuksia varten löytyvät lentokentältä omat passijonot. Miehet suorittavat munkkeuspalveluksen, joka saattaa olla lyhyimmillään kestoltaan  kaksi viikkoa, jotkut palvelevat kolmekin kuukautta. Hiukset ajetaan, asutaan luostarissa ja syödä saisi vain yhdeksän ja kahdentoista välillä.

Näin temppelissä munkin, joka oli kovin syventynyt tablettiinsa. Muutama matkakaveri kävi siunauttamassa itsensä. Munkit pirskottivat siunattavien päälle vettä samannäköisillä harjoilla, joilla paikalliset lakaisevat lattioita ja sitoivat ranteeseen langanpätkän. Lankaa ei saa katkaista vaan sen pitää antaa kulua pois.

Kun bussimme kieltäytyi käynnistymästä, siirtyi bussityttö etäämmälle rukoilemaan. Kun opas oli hakenut meille limsaa ja Singha-olutta, bussi yllättäen käynnistyi. Bussityttö kävi kiittämässä bussin viereen pysäköidyn auton takana.

Turistibusseissa on oltava paikallisopas, jonka työ oli kovin näkymätöntä. Paikallisopas lateli meille maan pääkaupungin nimen thai-kielellä (maailman pisin kaupungin nimi). Nimi oli melkoisen monisanainen rimssu. Bussissa matkustajia palvelee kuljettajan lisäksi bussityttö, jonka iäksi arvelisin viisikymmentä vuotta. Aasialaisten ikää on tottumattoman vaikea arvioida.

Thaimaassa ajanlasku käynnistyi Gautama Buddhan kuolemasta. Vuosi vaihtuu huhtikuun puolivälissä ja seuraava vuosi onkin jo 2058. Vuoden vaihtumista juhlitaan kolme päivää ja siihen liittyy kanssaihmisten kasteleminen. Aikuisetkin riehuvat vesipyssyjen kanssa. Bankokissa asuva opas suositti juhliin osallistumista.

Olen tehnyt päätöksen blogipäivitysten harventamisesta. Vaikka tämä on kivaa, niin päivittäminen vie energiaa muulta kirjoittamiselta. Itse kirjoittaminen vie puolisen tuntia, mutta aiheet pyörivät päässä pidempään. Suunnitelmissa on suorittaa ripittäytyminen jatkossa 1-3 kertaa viikossa. Ehkä muutos oli odotettavissa ja kaikkien kannalta erinomainen.

Hämmentävän hymyn maa

Aloitan lopusta. Lopusta on hyvä aloittaa. Heräsin eilen klo 04.20, heräiltyäni sitä ennen tunnin välien ja ennen kellon soittoa kymmenen minuutin välein. Bussi haki lentokentälle klo 5.10, kone nousi taivaalle klo 9 ja pysyi pilvien yläpuolellla vaaditut yksitoista ja puoli tuntia. Se kulki sellaisten maiden ilmatilassa kuin Intia, Pakistan, Afganistan ja Venäjä.

Vieressäni istui suomalainen liikemies, joka oli lomaillut viikon Patong beachilla. Miehellä oli pienet lapset ja työ, joka vaati jatkuvaa matkustamista. Mies toivoi tyttärestään lääkäriä ja pojastaan lakimiestä.

Olin kotona illalla seitsemän aikaan. Aikaero on sekoittanut kehoni.

Lentäjät astelevat ohjaamoon komeissa uniformuissaan, mitä usempi raita hihansuussa, sen korkeampi mies on hierarkiassa (naisia koneen kapteeneina on harvoin). Miehillä on päässään komeat koppalakit. Moisen asun tarkoitus on herättää meissä uniformumiesten armoilla liitävissä matkustajissa luottamusta. Koneen ohjaaminen (voidaanko enää puhua ohjaamisesta) olisi todenäköisesti mukavampaa verkkariasussa. Takit ja lakit tietty riisutaan heti kun yleisöä ei enää ole.

Koneen matkustamossa kaikki tapahtuu väärään aikaan. Edessäsi on lämmin ruoka, muttei kylmiä juomia tai toisin päin. Aika ja ruokakärry matavat hitaasti. Kurkit toiveikkaasti kulkureittejä ja haaveilet syömisestä ja juomisesta. Niiden tarkoitus on saada loputtomalta tuntuva lentoaika kulumaan. Lentoemännät laskuttavat juomista, ihmiset etsivät rahojaan käsimatkatavaroista, jotka ovat hyllyillä pään yläpuolella. Rasvaista katiketta tippuu farkuille.

Yritä olla katsomatta seuraavan penkin selkämyksessä olevaa monitoria "time to destination 9 hours ja 11 minutes". Kun seuraavan kerran vilkaiset sitä toiveikaasti, niin siinä lukee "time to destinatin 9 hours ja 8 minutes". Juuri ennen laskeutumista lentokoneen henkilökunta aloittaa hosumisen, kun siihen asti kaikki on sujunut toivottoman hitaasti.

Katsoin koneessa maailman huonoimmat romattiset komediat, muuhun en pysynyt. Vieläkin nojatuoli keinuu ihan pikkuisen.

Pidin Thaimaasta tällä kertaa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Pidin thaimaalisista enemmän. Kiitos ensimmäisen viikon kiertomatkan ja erinomaisen oppaan, joka kertoi maan historiasta ja nykypäivästä. Mies oli opiskellut historiaa ja sosiologiaa ja tehnyt gradunsa "lady boy"- ilmiöstä.

Thamaalaisen hymy ei kerro samaa kuin meidän hymymme, se ilmaisee lukuisia tunteita. Julkisesti ei saa menettää malttiaan.

Thai- kielessä ei ole muita aikamuotoja kuin preesens, myös monikko puuttuu. Joka paikkaan liitetään sana kaa. Miehet käyttävät sanaa kap. Sawadi kaa!

Toinen viikko oli puhdasta aurinkolomaa.

Syödään aamiaisella paahtoleipää, jolle levitetään voita ja marmeladia. Nautitaan eksoottisista hedelmiä, joita joku on pilkkonut valmiiksi suupaloiksi ja jotka eivät maistu juuri miltään. Rasvataan. Kävellään rannalle. Hiekka tarttuu rasvattuun ihoon niin, ettei sitä saa irti ennenkuin kotona. Luetaan romaania. Nukahdetaan. Raahaudutaan lounaalle. Mennään suihkuun. Nukutaan päiväunet. Rasvataan. Mennään hotellin uima-altaalle, löydetään aurinkotuoli, jota joku ei ole varannut pyyhkeellään. Luetaan romaania. Uidaan. Lapsi heittää rantapallolla päähän. Mennään suihkuun. Käydään illallisella. Luetaan romaania, nukutaan. Palataan varhaiseen lapsuuteen. Kukaan ei vaadi mitään.

Yllä kuva Rayan saarelta ennen turistien rynnäkköä. Myöhemmin enemmän.