Katto on maalattu kertaalleen, samaten katon rajasta irroitetut listat. Näytti siltä, ettei kattomaali riitä toiseen maalikerrokseen. Tumma paklaus kuulsi maalin läpi. Menin keskustan rautakauppaan hankkimaan lisää maalia. Kauppias sanoi, että minun olisi pitänyt ensin maalata tummat paklatut alueet kertaalleen ja vasta sen jälkeen koko katto. Mies ei myynyt minulle lisää kattomaalia, vaan kehotti minua maalaamaan uudestaan ongelma-alueet. A sanoi, että koko katto pitää maalata toiseen kertaan.
Menin uudestaan rautakauppaan. Kauppias istui tiskin takana, joi kahvia ja söi pasteijaa. Maalin myyminen tuntui olevan kovin vastenmielistä. Mies haukkasi vielä palan leivonnaista, ryyppäsi päälle kahvia ja haki vasta sen jälkeen maalipönikän. Hän antoi minulle pankkikorttikoneen ja sanoi "Laita tuohon 18". Maali maksoi 18 euroa.
Olin sopinut kierrätyskeskuksen kanssa, että he hakevat sängyn ja nojatuolin. Hakijat lupasivat tehdä paikan päällä arvion siitä, sopivatko huonekalut myyntiin vai joudunko maksamaan kuljetuksesta. Hinta oli kovin kohtuullinen 40 euroa. Miehen mielestä mööpelini eivät kelvanneet kierrätyskeskuksessa myytäväksi. Olin varannut jo valmiiksi rahat eteisen pöydälle. Yksi miehistä otti rahat lähtiessään pöydältä ja sanoi "Tässä näyttävät rahat olevan", eikä antanut mitään kuittia, joka tuntui kummalliselta.
Eräs FB-ystäväni kertoi, etteivät heidänkään huonekalunsa kelvanneet, vaan olivat kierrätyskeskuksen kuljetuksesta vastaavien mukaan kaatopaikalle joutavaa roskaa. He maksoivat siis kuljetuksen (joka oli kyllä kalliimpi kuin minun). Hekään eivät saaneet kuittia. Ystäväni kävi muissa asioissa kierrätyskeskuksessa ja huomasi, että huonekalut olivat siellä myynnissä.
Kerttu meni kierrätyskeskuksen miehiä pakoon sängyn alle ja vietti siellä monta tuntia. Illalla se teki tavalliseen tapaan työmaalla arvokkaan tarkastuskierroksen. Kertulle pitäisi hommata valkoinen kypärä ja huomioliivit.
Tänään maalaan katon toiseen kertaan ja sitten maalaamme seiniä. Hypin rojun keskellä ja tukehdun pölyyn.
4 kommenttia:
Juu, sehän pitäisi kuitti antaa asiakkaalle kaupassa kuin kaupassa. Minä olen alkanut viinakaupassakin tasarahan annettuani odottamaan kassalla, että saan kuitin.
Tästä kuitittomasta meiningistähän kreikkalaisia vissiin moitiskeltiin. Kesällä Kreetalla antoivat kyllä kuitin pikkuostoksistakin.
Juomarahat on asia erikseen, mutta ei neljäkymppiä hakupalkkaa ole mikään juomaraha.
Meilläkin on remontti meneillään. Oma osuuteni on tähän mennessä rajoittunut tapetin ja maalin valintaan sekä inhottavan kaaoksen sietämiseen. Siivestäjä olen.
Åboriginal
Tutki sitten t a r k k a a n kierrätyskeskuksesta ostamasi huonekalut. Olen seurannut tapausta, jossa yhdestä viattomasta ja yksinkertaisesta laverista tuli parintuhannen euron laveri, kun sen mukana tuli luteita... Googlaa ludeongelma, niin huomaat, että ei ole mikään harvinainen tapaus.
Kuitti pitäisi aina saada. Kuitittomuus on siinäkin erikoista, että kyse on kaupungin toiminnasta.
Olkaatte iloisia ne, jotka saavat remonttinsa helpolla.
En ole ostamassa kierrätyskeskuksesta mitään, yritän vähentää tavaran määrää. Sama riski on tietysti aina kun ostaa vanhaa, mutta elämässä on riskejä.
Lähetä kommentti