Kävin tänään elokuvissa keskellä päivää (Alejandro Gonzalez Inarritu, Birdman). Filmi kertoo kuusikymppisestä entisestä Hollywood- tähdestä, joka yrittää tehdä teatteriuraa Broadwaylla. Riggan Thomson (entinen Batman tähti, Michael Keaton) on näytellyt aiemmin supersankari Birdmania ja leimautunut tuoksi siivekkääksi sankariksi.
Kamera kulkee nuhruisen teatterin käytäviä, kuvaa pukuhuoneita ja tietysti näyttelijöiden suttuisia ihmissuhteita. Tuntuu kuin katsoja pääsisi oikeasti haistamaan pölyisten pukuhuoneiden ilmaa. "Smells like balls", valittaa Riggan.
Taiteilijat kuvataan itsekkäiksi menestyksen tavoittelijoiksi. Riggan Thomsonin huumevieroituksesta palannut tytär Sam (Emma Stone) piirtelee vessapaperirullan täyteen viivoja. Rulla kuvaa maapallon ikää ja yksi vaivainen paperi sitä aikaa, jonka ihmiset ovat täällä elelleet. Siihenkin palaan Riggan pyyhkii nenänsä. Antaa perspektiiviä siihen, miten paljon omalla elämällä lopulta on merkitystä.
Birdmanissa huudetaan ja tapellaan paljon. Haluaisin muistaa Rigganin kyynisen hauskoja repliikkejä, mutta kun en muista. Tämän voisi katsoa joskus uudestaankin.
Elokuvassa on fantasiaelementtejä, mutta ei ollenkaan liikaa. Loppu jää avoimeksi, mutta se suotakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti