Tammikuun alusta aloitimme porukalla lukea Volter Kilven arvostettua romaania Alastalon salissa. Kirja on äänestetty kulttuuritoimittajien ja kaikenlaisten älykköjen keskuudessa Suomen parhaaksi romaaniksi. Ostin kirjan pienipränttisenä pokkarina, jossa luulin olevan 405 sivua. Kyllähän moisen lukaisee näin vuorotteluvapaalla. Sittemmin selvisi, että samoihin kansiin on tungettu kaksi kyseisen romaanin osaa. Sivuja on yhteensä yli kahdeksan sataa. Olen vihdoin päässyt kohtaan, jossa Härkäniemi valitsee piippua. Piipun valitsemiseen kuluu tiettävästi 70 sivua. Ei ihme, että myynnissä on paitoja, joiden rinnukseen on painettu "Olen lukenut Alastalon salissa".
Paklasin heti aamusta ihan pikkuisen. Ostin keskustan rautakaupasta maalia ikkunalautaa varten. Kauppias, joka jostain syystä säännöstelee minulle myymänsä maalin määrää, antoi valkoista Miranolia mikroskooppisen pienen purkin, ja väitti, että maalaisin sillä kolme ikkunalautaa. Vasta kotona mieleeni tuli, että ikkunalaudat saattavat olla monen pituisia ja levyisiä.
Kuvassa seinä näyttää keltaiselta, muttei ole sitä. Tänään tulee uusi vaatekaappi. Se tulee osina, jotka on siis vielä koottava. Saan vaatteet pois ikkunalaudoilta, tuoleilta, kirjahyllystä ja lattioilta.
1 kommentti:
Nyt alkoi tehdä mieli hankkia tuo luettavaksi. Tunnustan, että Anna Kareninakin on kesken. Mutta voisihan sitä yrittää.
Lähetä kommentti