Vuorokauteni on edelleen sekaisin. Saanko sitä enää oikeaan järjestykseen?
Istuimme iltaa kirjoittajaystävän kanssa. Olimme valmistautuneet tapaamiseen lukemalla kirjoittajatoverien omakustanneantologian "Rihman kiertämää". Levitimme pöydälle lihottavaa evästä ja punaviiniä ja keskustelimme kirjasta ja muustakin. Olimme novelleista melko yksimielisiä ja meillä oli yhteinen suosikki. Löysimme novelleista hyvää, mutta myös sellaista, joka ei sopisi kirjoittajien korville.
Tapaan ensi viikolla pari kaveriani, jotka ovat lukeneet tekstini. Olen heille kiitollinen ja arvostan suuresti heidän uhraustaan. Yritän ottaa palautteen vastaan nöyrästi. Korjausten jälkeen täytynee laittaa kässäri eteenpäin ja alkaa odotella hylsyjä. Olen kuullut, että osa kustantamoista ei reagoi mitenkään, joka tuntuu epäreilulta. Silloinhan ei voi tietää, onko teksti edes mennyt perille.
Hyvä ystävä pyysi minua mukaansa tilaisuuteen, johon minun ei oikein tehnyt mieli lähteä. Oli todella vaikea kieltäytyä. Odotan taivaan putoavan niskaani, jalkani lipsahtavan ja nilkkani vääntyvän tai appelsiinipalan juuttuvan kurkkuuni niin että tukehdun.
2 kommenttia:
Hei,
mukava kuulla, että käsikirjoituksesi alkaa olla valmis.
Ahkeroin oman hämäläistarinani lokakuussa loppuun ja lähetin samantien eteenpäin muutamalle kustantajalle. Mitä sitä odottelemaan. ;-)
Nyt on hassun tyhjä olo. Tyyppeihin ehti jo tottua ja kiintyä. Siihen kiukkuiseen äitiinkin...
Nyt odottelen, että uusi aihe ilmaantuisi ajatuksiini, näppäimistölle ja papereihini.
Flemarilla uusissa tiloissa on torstaisin ollut erilaista kuin viime talvena Linjoilla. Paljon uusia ihmisiä, uusia tarinoita, uusia sanajärjestyksiä. Inspiroivaa ja antoisaa!
Kirjoitusintoa ja iloa joulunodotukseen!
Elina
Kaipaan tapaamisia, mutta ei voi mitään. Minä en taida ihan vielä lähettää, viilailen vähän tai sitten paljon. En tiedä kannattaako sitten joulukuussa lähettää, kun kaikki ovat lomilla.
Lähetä kommentti