Työhuoneeni katosta putosi puolitoistametrinen muovinen lista melkein tutkimuspedillä avuttomana makaavan potilaan päälle. Jos vielä lääkärin kynsistä selviää hengissä, saattaa taivas pudota niskaan.
Olen tullut siihen tulokseen, että homeenhajuiset asunnot vetävät minua puoleensa. Asun jo toisessa vesivahinkoisessa kodissa. Tänään kotiin tullessani huomasin ilman epäkodikkaan raikkaaksi. Pari kaveria on sanonut keittiön kuivatuksen jälkeen "Täällä on raikkaampaa kuin aiemmin", kukaan ei sanonut ennen sitä "Täällä haisee ummehtuneelle". Onhan se tietysti ymmärrettävää, toisen kodin hajun kritisoiminen on hankala juttu.
Kuuntelin eilen radiosta Neil Young -iltaa ja liikutuin. Tutustuin Youngiin entisen mieheni levyhyllyn kautta ja soitetut kappaleet toivat mieleen sen nuoruuden, johon olen hiljalleen alkanut suhtautua lämmöllä. Ohjelman juonsivat Tero Liete ja Jake Nyman. Minua ärsytti ensin mainitun juontajan suhtautuminen 13-vuotiaaseen Neil Young faniin, joka oli tutustunut muusikkoon isän levyjen myötä. "On se isäkin joskus oikeassa, heh, heh" ja niin edelleen. Miksei 13-vuotiaaseen musiikin harrastajaan, tyttöön voi suhtautua samoin kuin vanhempiin miehiin, jotka pitävät Youngin musiikista?
1 kommentti:
Mä kerran sanoin kaverille, jolla oli pieni terrieri, että teidän kotona haisee ihan siltä, kuin olisi saksanpaimenkoira. En siis tarkoittanut loukkaukseksi, mun mielestä vaan niiden pikkukoiran sijaan siellä haisi iso koira ja omasta mielestäni se oli tavallaan kohtelias kommentti. Kaveri kuitenkin totesti "kiitti vitusti" ja häipyi paikalta. Sitten kun sain keskusteluyhteyden takaisin, niin kaveri kertoi, että on aina inhonnut sakemannien hajua. No, mistäs minä olin voinut tietää... Tuli vain mieleen tuosta, että kukaan ei sanonut aiemmin, että haisi ummentuneelle. Eipä totisesti kannata sanoakaan MITÄÄN muuta kuin että tuoksuu raikkaalle... Aina voi mennä niin pieleen...
Lähetä kommentti