sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Kovin karvas pala



Työviksen Eino Salmelaisen näyttämöllä esitetään David Mamet'n näytelmää Karvas pala (Bitter Wheat), joka sai maailman ensi-iltansa Lontoossa viime kesänä. Tuore tapaus siis. Näytelmän vastaanotto oli tuolloin ristiriitainen.

Karvas pala kertoo häikäilemättömästä elokuvamogulista, joka muistuttaa kovasti Harvey Weinsteiniä. Työviksen versiossa tätä hirvitystä esittää ansiokkaasti Aimo Räsänen.

Näytelmää on kritisoitu siitä, etteivät naiset saa  ääntään kuuluviin vaan taas kerran näyttämöllä roiskii suuri miestähti. En osaa nähdä asiaa ihan noin, minusta asetelma korosti naisten heikkoa asemaa. Koin piinallisena ensimmäisen puoliajan loppumisen raiskaukseen, sillä silloin on tapana taputtaa. En kyennyt läpsyttämään käsiäni, eikä sitä tehnyt vieressäni istunut tuntematon nainenkaan. Osa yleisöstä piti ilmeisesti raiskausta jotenkin huvittavana, sillä heitä nauratti.

Kyseessä oli komedia, asia ilmoitettiin meille jo näytelmän alussa ja kyllä välillä naurattikin. Päähenkilön egoistinen, narsistinen, rasistinen ja misogyyninen ajatusmaailma oli suorastaan nolo. Latasin mieheen melkein kaikki tietämäni negatiiviset sivistyssanat.

Vaikka tämän näytelmän keskiössä sikaili Barney Fein (Aimo Räsänen), tuli kyllä selväksi, että hän ei ollut ainutlaatuinen, vaan naisia kohdeltiin (kohdellaan) elokuvabisneksessä muutenkin kuin kulutushyödykkeitä. Kaikki muukin oli ostettavissa, palkintoja myöten.

Oli näytelmässä muitakin näyttelijöitä. Yoko Takeda, Suvi-Sini Peltola, Jari Ahola, Janne Kallioniemi, Tommi Raitolehto ja Joes Teka. Pidin Suvi-Sini Peltolan jämäkästä sihteerin roolista. Näytelmä oli ohjannut Milko Lehto.

Karvas pala herätti keskustelua Facessa, joka ehkä osoittaa, että se jollain tavalla meni tunteisiin. Antaisin näytelmälle kolme tähdykkäistä viidestä.

Tein teatterissa käydessäni uuden huomion, sen portaikosta pääsee suoraan ravintola Teatterin kulmaan, jonka vessaan tai tiskille ei tarvitse jonottaa. Olen teatterivessojen erityisasiantuntija.

Kuva Kari Sunnari/ Tampereen työväenteatteri

Ei kommentteja: