Hirtettäväksi syntynyt. Kuppa sinun kurkkusi syököön. Sinä karjuva, kiroileva, säälimätön koira. Sinä rääväsuinen, metelöivä äpärä. Louskuttava roisto. Tuittupäinen lurjus. Pirullinen noita. Läiskänaama noidan penikka. Maamöykky. Kilpikonna. Sinä myrkyllinen rupikonna, jonka piru itse teki kirotulle emällesi. Langetkoon yllesi vahvin myrkkykaste, jonka äiti pyyhki korpinsulkaan saastaisesta suosta. Lounaistuuli puhaltakoon sinut täyteen rakkuloita. Rupikonnat, lepakot ja kuoriaiset käykööt kimppuusi. Olet pelkkää törkyä. Inhottava orja. Verirutto sinut syököön. Noidan sikiö. Kaikki sairaudet, jotka aurinko imee soista, rämeistä ja lammikoista, tartuttakoot sinut tuuma tuumalta. Surkea otus. Kavala, humalainen mörkö. Rutto syököön sinun hirviösi ja piru vieköön sormesi. Vesipöhöön hukkukoon tuo hupsu. Puolipaholainen. Paholaisen tuote.
Nämä loukkaukset on kuulemma kerätty Shakespearen näytelmästä Myrsky ja minä kopioin ne Margaret Atwoodin romaanista Noidan sikiö, joka on kyseinen näytelmä uudelleen romaanin muodossa tulkittuna. Näitä kirouksia aion kokeilla, mutta turvallisesti omissa oloissani. Lapsena Savossa puhuttiin noitumisesta eikä kiroilemisesta ja se sopii näihin hyvin. Myrsky esitettiin Työviksellä 2019 ja se sai vaisun vastaanoton. Hienot lavasteet, ajattelin minä ja silloin näytelmä ei ole ravistellut sisuskaluja.
Luin viime vuonna paljon kirjoja, mutta en jaksa penkoa mitä, vaan otan esille ne, jotka tulevat spontaanisti mieleen. Pakosta loppuvuosi tuolloin korostuu. Ihastuin Rachel Cuskin romaanitrilogiaan ja varsinkin sen toiseen osaan Siirtymä (kolmatta osaa ei ole vielä suomennettu), jossa Faye niminen kirjailija lähtee Kreikkaan opettamaan luovaa kirjoittamista, tapaa ihmisiä, ja antaa heidän kertoa tarinansa. Löysin toisenkin (minulle uuden) kirjailijan kirjoittajakaverin vinkin perusteella, nimittäin Ali Smithin, jonka romaanit Satunnainen ja Oli kerran kello nolla innostivat tarinallaan ja erikoisella huumorillaan (romaanit on suomennettu jo 2006 ja 2013). Sitten tulee vielä mieleen Edouard Louis ja hänen erinomainen esikoisromaaninsa Ei enää Eddy. Koska joku suomalainenkin kirja pitää mainita, valitsen tähän Pirkko Saision mainion eämäniloisen kirjan Epäröintejä ja Petri Tammisen melankolisen romaanin Musta vyö. Molemmissa kirjoissa lie kyse ainakin osittain autofiktiosta, joka on siis edelleen muotia.
Samalla metodilla elokuvista on jäänyt mieleen Martin Scosesen pitkitetty mafiatarina The Irishman. Ken Loachin modernin työläistarinan Kiitos tilauksestasi mieluiten unohtaisi vaikka se kouraisikin syvältä kuten tavataan sanoa. Pedro Almodovar räytyi vanhenemisessa ja liikutti elokuvallaan Kärsimys ja kunnia. Tunteita onnistui herättämään myös Levan Akinin tarina kielletystä rakkaudesta And then we danced. Suomalaiskiintiöstä mainitsen vain Miia Tervon (samalla tulee täytettyä naiskiintiö) mainion pohjoisen komedian Aurora. Filkkarit ovat joka vuosi hauska kokemus.
Tämä olan yli heitetty kulttuurikatsaus loppuu tähän. Ulkopuolelle jäi monta kirjaa (luin mm. Kate Atkinsonin Jackson Brodie-dekkareita ja jopa scifiä), lukuisia elokuvia, sekä konsertit, taidenäyttelyt ja teatteriesitykset, joita kulttuurikaavun liepeisiin pakostakin tarttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti