Kävin eilen Otavan, Liken ja Kariston kirjailijoille järjestetyssä tilaisuudessa. Jonotin ruokaa epämääräisessä kirjailijaryhelmässä. Yhtä epäorganisoidusti tuo ruoan lautaselle kasaaminen sujui kirjailijoilta kuin lääkäreiltäkin. Näin monta kuuluisaa kirjailijaa.
Meidät karistolaisetkin kutsuttiin Otavan elokuisiin pihajuhliin!
Tilaisuudessa kuultiin luentoja äänikirjabisneksestä ja muustakin. Äänikirjat ovat nouseva trendi, johon kaikki kirja-alalla toimivat haluaisivat mukaan. Suomalainen kirjakauppakin on aloittanut oman kuukausihintaisen kirjojen striimauspalvelun (olikohan ollenkaan oikea sana).
Kustantajat yrittävät neuvotella äänikirjoista mahdollisimman tuottoisat sopimukset. Kahdesta eri sopimusmallista käytettiin englanninkielisiä termejä, jotka ovat pudonneet päästäni. Jos oikein muistan niin parhaimmassa tapauksessa kirjailija voi saada kuudesta kuunnellusta kirjasta saman kuin yhdestä kovakantisesta opuksesta. Mitä paksumpi teos, sitä enemmän rahaa.
Muistaakseni kirjan suosio lisäsi jonkin verran kirjailijan saamaa osuutta ja vanhemmasta teoksesta sai vähemmän (äänikirjat eivät muuten säily järjestelmässä ikuisuuksia, joten jossain vaiheessa niitä ei enää saa mistään).
Kirjastojen äänikirjalainauksista kirjailija ei saa korvausta.
Systeemissä voidaan seurata millä sivulla kirjan kuunteleminen lopetetaan. Jatkossa voidaan sitten laittaa siihen kohtaan joku raflaava juonenkäänne (tätä ei siellä sanottu).
Vielä tullaan kirjoittamaan sellaisiakin teoksia (niitä taitaa jo ollakin), joita julkaistaankin ainoastaan äänikirjoina,
Kjell Westö piti kriittisen puheenvuoron. Hän pelkäsi, että äänikirjabisnes voi muuttaa kirjoja yksinkertaisempaan suuntaan, jolloin eri aikatasoissa kulkevia, useita eri näkökulmia sisältäviä tarinoita vältettäisiin.
Paluumatkan istuimme junan ravintolavaunussa. Keskustelimme paskoista kirppislöydöistä ja rintaliivien ostamisesta. Porukan mieskirjailija sanoi olleensa aiemmin töissä päiväkodissa ja tottuneensa tällaisiinkin aiheisiin.
4 kommenttia:
Onpas ollut kiinnostava tilaisuus.
Tuota olen vähän itsekin uumoillut, että kuunneltavaksi asettaminen saattaa muuttaa kirjoja yksinkertaisemmiksi. Se, että kuunnellessa tehdään monesti muuta yhtä aikaa vie kuuntelijan huomiota ja vaikuttaa kuuntelukirjalle asetettuihin vaatimuksiin. Lukiessa ollaan vain kirjaaan keskittyneenä mitä nyt käsi saattaa hamuta lautaselta voileipää ja kahvikuppia. 'Multitasking' on päivän termi, joten näin siinä kai sitten käy. Harmi!
Itselleni on oma lukemisrytmi ja kirja visuaalisena esineenä tärkeitä.
Minäkin olen perinteisen kirjan ystävä. Kuunnellessa ajatukset tahtovat harhailla, mutta pitkällä bussimatkalla oli kiva kuunnella.
Erikoistilanteissa kuuntelukirja (ja lukulaite) ovat hyviä vaihtoehtoja normaalikirjalle. Luin lentokoneessa miehen lukulaitteesta Sally Salmisen Katrinaa. Siinä laitteessa näkyy vain puoli sivua, mistä en tykkää, muutoin ok. Hän itse kuunteli Knausgårdin Kevättä ja uinahti siihen. Minä en ole vielä edes kokeillut kuuntelua.
Näiden kuukausimaksuisten palveluiden suurin käyttäjäkunta oli nuorta, en ihan varmasti muista lukuja, mutta keski-ikäisissäkin heitä oli jo huomattavasti vähemmän. Ehkä ruuhkavuosia elävät löytävät äänikirjojen myötä aikaa harrastaa kirjallisuutta.
Lähetä kommentti