Saun

Rauma on muuten viehättävä kaupunki, mutta paikalliset asukkaat katkaisevat puhuessaan sanat kesken kaiken. Viimeinen vokaali nielaistaan. Säästetään kirjaimia.

Rauman Lapissa Narvajärven rannalla toimii saunayritys, jonka nimi on Puusaun. Narvajärven rannalla kököttää mökkejä, jonne vievien mökkiteiden nimet päättyvät sanaan polku, mutta tässä tapauksessa sanan kuuluu olla polk (polk on myös kirjoitettu tienviittoihin).

Puusaunassa oli kaksi saunaa, tavallinen puusaun ja telttasaun, jossa oli kuitenkin puuseinät. Jälkimmäinen sauna näytti armeijan leiriasumukselta, joka oli naamioitu vihreällä verkolla. Ihania saunoja molemmat. Kävin monta kertaa saunassa ja uimassa. Veden lämpötila oli noin yhdeksän astetta. Saunottuamme istuimme rantatuoleissa, katselimme lintuja ja joimme oluet. Rantalomailu ei ole lämmöstä kiinni. 

Sain myyntitilastoja kustantamosta. Onhan se hienoa, että jo makuloitua, 2016 julkaistua romaania (Ei saa mennä ulos saunaiholla) on edelleen kuunneltu viime vuonna äänikirjana 159 kertaa. Sain siitä hyvästä 25.82 euroa (brutto 33.54). Mitenköhän tuollainen rahasumma kannattaisi sijoittaa?

Romanttinen suhde

En ole vieläkään päättänyt ketä äänestäisin. Ensin mietin taktikointia, mutta nyt olen päätynyt siihen, että äänestän itselleni sopivaa ehdokasta ilman sen kummempaa laskelmointia. Pitäisi päättää ketä. 

Keskustorin ohi kulkiessa kiiluvasilmäiset puolueaktiivit käyvät kimppuuni lippusineen. Olen sanonut, että olen jo päätökseni tehnyt, vaikka en olekaan. Vihreät ovat kaikkein innokkaimpia. Olenhan tämmöinen kaupunkilainen viherpiipertäjä. 

Löysin kirjaston vaihtohyllystä (siitä, jonne ihmiset voivat jättää omia tarpeettomiksi käyneitä kirjojaan ja toiset niitä hakea) kolme mahtavaa uutuuskirjaa. Teen niitä löytöjä jatkuvasti. Pidän tätä merkkinä siitä, että paperikirja kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan. Tai ehkä siitä tulee vähän samanlainen fanituote kuin LP-levystä. Minusta se on kamalan surullista. 

Juuri kukaan ei puhu enää kirjan lukemisesta vaan kuuntelemisesta ja siitä, että Jukka Pitkänen on paras lukija. Luin Suomen kuvalehdestä, Pitkänen lukee äänikirjat omassa kellarissaan. Ensimmäinen kymmenen minuuttia ovat kuulemma vaikeimmat, sitten alkaakin sujua. Pitkänen itse nauttii vanhanaikaisesti paperikirjoista. 

Sanotaan, että on ihan sama luetaanko vai kuunnellaanko kirjoja, pääasia, että tekstistä nautitaan jollakin tavalla. Pitäisi kysyä joltain neurologilta, mutta arvelen kuuntelemiseen ja lukemiseen ainakin osittain käytettävän eri aivoalueita. Toisaalta sama lukeeko puhelimen näytöltä vai käänteleekö kirjan sivuja. Lukupiirissäkin kirjaa valitessa ratkaisee, onko se saatavilla ruotsalaisesta lukuaikapalvelusta.

Nyt kun toisen asteen opinnot ovat ilmaisia (hyvä sinänsä), ei koulukirjoja osteta kirjakaupasta. Kohta ei enää ole kirjakauppoja vaan lahjatavarakauppoja, joissa on tarjolla, tuoksukynttilöiden lisäksi, muutama urheilijan kirjoittama runomuotoinen self help -opas. Jos vaikka tarvitsee ostaa joululahja anopille tai ylioppilaslahja naapurin lapselle.  

Haluan edelleen lukea kirjoja, enkä ota lukuaikapalvelua, vaikka niitä kuinka tyrkytetään. Olen kyllä kokeillut, mutta ei ollut minun juttuni. Minulla on romanttinen suhde perinteiseen kirjaan. 

P.S. En tällä kertaa kirjoittanut kirjailijoiden palkkioista. En jaksa. 

Ilves vai Tappara

Kokeilin uudestaan äänikirjan kuuntelemista öiseen aikaan. Nyt pistin ajastimen kolmeenkymmeneen minuuttiin. Ennen nukahtamistani Alma pohti sammalten olemusta. Herätessäni en sitten muuta muistanutkaan. Nappikuulokkeet painoivat korvakäytäviä, eikä niistä kuulunut enää pihaustakaan. 

Muistan, miten korvakäytävät kipeytyivät stetareista, mutta se meni ohi kun niihin tottui. Kun sitten kerran oikea korvakäytävä tuntui uudestaan kipeältä, huomasin metallia suojaavan kumitulpan kadonneen. 

Vappu meni rauhallisesti. Ystäväpariskunta käväisi. K joutui menemään töihin ja pistäydyimme M:n kanssa kaupungilla ja istuimme hetken talvitakeissamme Paapan kapakan terassilla. K on näyttelijä ja vappuaattona oli kaksi esitystä. Onneksi K kuolee jo ensimmäisessä näytöksessä ja hän on saanut vapautuksen loppukiitoksista.

Tappara voitti miesten SM-liigan jääkiekkomestaruuden. Olen ihmetellyt, miten tamperelaiset valitsevat Tapparan ja Ilveksen välillä. Kysyin asiaa Facessa, enkä saanut yleispätevää vastausta. Usein joku tuttu/sukulainen oli pelannut jommassa kummassa joukkueessa, kyse oli sukuperinteestä tai mistä lie. 

Ei minun tarvitse ottaa kantaa tähänkään.

Unikirja

Moni kuuntelee äänikirjoja öisin päästäkseen uneen. 

Heräsin joskus klo 1.30 ja jatkoin Elizabeth Gilbertin romaanin ”Tämä kokonainen maailmani” kuuntelemista. Ennen nukahtamistani Alma, itseoppinut kasvien tutkija oli romanttisessa mielessä kiinnostunut taitavasta orkideamaalarista ja kun heräsin avioliitto oli jo kuralla ja miestä oltiin lähettämässä Tahitille perheen vaniljaviljelyksiä hoitamaan.

Äänikirjoissa on puolensa, vaikka luen mieluiten ihan perinteisiä kirjoja. Kuuntelen äänikirjat yleensä 1.3 kertaisella nopeudella (V sanoo, että norminopeudella äänikirjojen lukijat kuulostavat siltä, että sairastavat vaikea-asteista depressiota).  Kuuntelen mieluiten tietokirjoja, autofiktiota tai esseitä, mutta tällä kertaa siis paksua viihdyttävää historiallista romaania. 

Ismo Leikola (stand up-koomikko) ihmettelee sketsissään, miten joku voi nukahtaa liikkuvassa lentokoneessa tai bussissa, kun hänelle maan pyörivä liikekin on liikaa. Kenties minulla on sama ongelma.

Kirjan sukupuoli

 

Facen kirjallisuusryhmissä toistuu kaksi keskustelulinjaa, äänikirjat vastaan painetut teokset (tai e-kirjat) sekä miesten ja naisten lukemat kirjat. Miehet lukevat perinteisesti miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset sekä naisten että miesten kirjoittamia (tästä on tietääkseni tutkimusnäyttöäkin). Säännöllisin väliajoin joku käynnistää keskustelun jommasta kummasta aiheesta ja samat argumentit toistetaan uudelleen ja uudelleen, usein vieläpä samassa ketjussa, sillä ei kai kukaan jaksa niitä kahtasataa edeltävää kommenttia lukea. 

Viimeisimmässä seuraamassani ketjussa keskustelun aloittanut mies kirjoitti, että ehkä miehet vaan kirjoittavat parempia kirjoja ja siksi miehet myös lukevat niitä. Myöhemmin hän korjasi väitettään muotoon: Miehet osaavat kirjoittaa miehiä kiinnostavista aiheista ja tässä on syy epätasapainoon. Miehet eivät kuulemma valintaa tehdessään edes katso kirjailijan sukupuolta. Miksi naiset sitten lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia teoksia?

Jotkut kirjailijat ovat yrittäneet häivyttää sukupuolensa käyttämällä nimikirjaimia etunimen sijaan. Tätä harrastetaan varsinkin nuorille suunnatussa kirjallisuudessa. Miksi? Minulla on siitä omat arveluni, mutta en viitsi niitä julkaista. 

Siskoni sanoi, että hänen poikansa lukee koulutehtävänään romaania, jonka saa joko kuunnella tai lukea. Kirjoitus- ja lukutaito ovat ehkä niitä tärkeimpiä koulussa opittavia taitoja, eivätkä ne luultavammin kehity samaan tapaan kuuntelemalla kuin lukemalla, mutta voin olla väärässä. Ja niin varmaan olenkin, sillä tämä on yhtä vähän tutkimukseen perustuva väite kuin se, että miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja, sillä niissä kirjoitetaan miehiä kiinnostavista aiheista. 

En ole lukenut romaania Taru sormusten herrasta, lapseni ovat kahlanneet sen läpi monta kertaa. Olen kyllä yrittänyt. Nyt päätin kokeilla äänikirjaa. Lukijalla on niin miellyttävä ääni, että välillä huomaan kuuntelevani hänen ääntään tekstin sijaan.

Parempi romaani

Olin sunnuntaina mukana ystäväni lukupiirissä. Söimme kanttarellipitsaa, mustikkakukkoa, jäätelöä ja joimme kahvia. Sain vastailla kirjaani koskeviin kysymyksiin.

Eräs pariskunta oli kuunnellut romaanini ja näkökulman vaihtuessa ihmetellyt, että missä nyt mennään. Romaani etenee kuitenkin kronologisesti, eikä tarina ole mitenkään erityisen monimutkainen. 

Ei saa elvyttää -romaaniin toivottiin jatko-osaa, jolloin siitä tulisi jonkinlainen sukupolvitarina. Minua eivät kirjan henkilöt enää kiinnosta ja minun puolestani he saavat elää tästä lähtien ihan miten lystäävät (niin ne tekivät kyllä aiemminkin, eivätkä totelleet kaikkia määräyksiäni).

Eräs lukupiiriläinen luki ääneen  pätkiä kirjastani ja minua hävetti  niin, että laitoin kädet kasvojeni eteen ja huokailin. Oli lähellä, etten alkanut repiä hiuksiani.

Moni on kysynyt kuka Ei saa elvyttää -äänikirjan lukee (Jaana Pesonen). Jotenkin siitä lukijastakin on tullut kirjailijan arvon mitta. Lukeeko äänikirjan joku kuuluisa viihdealan tähti vai peräti Erja Manto.  

On kaksi koulukuntaa, ne jotka pitävät äänikirjoja kirjallisuuden köyhdyttäjinä ja niitä, jotka uskovat optimistisesti porttiteoriaan, jonka mukaan ääneen luettu kaunokirjallisuus tuo perinteisille kirjoille lisää lukijoita. Kuulun jälkimmäisiin vaikka en itse äänikirjoja kuuntelekaan. Minulle lukeminen on se juttu.

Googlailen edelleen romaaniani, enkä löydä enää mitään uutta. Nyt ovat syksyn kirjat levinneet  internetsin.  Oma kirjani oli lumikello tai krookus ja nämä ovat uhkeita daalioita tai syyshortensioita. Uudet viihdykkeet uivat nyt kuulokkeiden läpi kuluttajien tajuntaan.  

Haluan seuraavaksi kirjoittaa paremman romaanin.

Äidinkielen opettajani Helka Nurmi pöyristyisi otsikosta, sillä hän arvosteli mainoksia, joissa kerrottiin tuotteen olevan parempi, maukkaampi tai halvempi, mutta joissa ei mainittu, että mihin verrattuna. Nyt kun luin tämän tekstin, niin onhan tämä jonkinlainen apaattinen mainos. Vähän kuin Anna edes säälistä -teksti nuoren miehen t-paidassa.

Ei saa elvyttää on edelleen saatavilla lukuaikapalveluista, kirjastoista tai vaikkapa Kariston verkkokaupassa (linkki). 

Ei saa elvyttää äänikirjana

Ei saa elvyttää on julkaistu äänikirjana (lukijana Jaana Pesonen). Ei sitä kukaan minulle kertonut (ilmoitettiin vain, että kesällä), mutta huomasin asian ihan vahingossa (sillä enhän suinkaan googlaile romaaniani, en ainakaan enää kerran tunnissa).

En yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan kirjaa. Ensinnäkin teksti kyllästyttää, sillä olenhan jo muutaman vuoden sen parissa viettänyt ja toisekseen pelkään sen puutteiden paljastuvan räikeinä näin ääneen luettuina. Ehkä voin kuunnella sen joskus parin vuoden kuluttua jos se on vielä saatavilla.

V sanoo, että äänikirjat pitää kuunnella 1.5 kertaisella nopeudella (en kykene siihen, mutta 1.2 nopeus on minusta paras). Normivauhdilla nautittuina kirjat kuulostavat masentuneen ja uskonsa menettäneen henkilön ripittäytymiseltä. 

Leena Lumi on blogissaan (linkki) suositellut suvikirjoja ja tuosta joukosta löytyy myös  Ei saa elvyttää. Olen hyvin iloinen, sillä elvyttämisen pohtiminen sopii kesään. On siinä muutakin, eikä kirja masenna, jos sitä pelkäätte.

Tein eilen päätöksen, etten edes pyri vakavasti otettavaksi kirjailijaksi, vaan haluan viihdyttää lukijoita ja heti tuntui taas kivalta kirjoittaa. Huumori on ominaista kirjoittamiselleni, eikä sen käyttäminen sulje pois vaikeitakaan aiheita. Arvostuksen sillä menettää, mutta mitä siitä.

Anneli Kanto on kertonut, että häntä ärsyttää termi "eturivin kirjailijat". Pysyn takarivissä. Toisaalta  olen heti valmis paljastamaan vaatekaappini ja elämäni jollekin naistenlehdelle. Ketään ei näytä kiinnostavan ja ehkä niin on hyvä, sillä avautuisin kuitenkin jostain alapäävaivoista.

Olen nyt maininnut romaanini (Ei saa elvyttää) riittävän monta kertaa. Tein sen taas. Kyllä tämä ohi menee, vähän kuin rakastuminen tai vatsatauti.

Pääsin elokuviin

Kävin pitkän tauon jälkeen elokuvissa, edellinen kerta oli filkkareiden aikaan maaliskuun alussa.

Katsoin Jane Austen filmatisoinnin Emma. Elokuva on näennäisen pinnallinen tarina hyväosaisesta Emmasta, joka manipuloi muiden ihmisten elämää järjestelemällä avioliittoja. Tarina sisältää runsaasti sarkastista huumoria. Autumn de Wilden ohjaus on nätti kuin joulukuusen karamelli. Ja loppu on tietysti onnellinen. Rakastan onnellisia loppuja vaikka niitä ei pidetä taiteellisina ja älyköt halveksivat mokomaa touhua.

Niagaran päivänäytöksessä kuusi katsojaa istui väljästi, oli viileää ja miellyttävää. Iäkkään katsojan kännykkä soi elokuvan aikana useita kertoja, mutta hän ei onneksi kuitenkaan vastannut soittoihin ja vaikutti siltä, ettei hän edes kuullut kännykkänsä vaativaa ääntelyä, ei ehkä osannut vaientaa puhelintaan tai sitten ei vaan välittänyt.

Pesin pesukoneessa kahdet lenkkarit ja yhdet "urheilusandaalit", enkä laittanut pesukoneen rumpuun mitään muuta, joten koneesta kuului lähes tauoton pelottava kolina. Jalkineet ovat taas hetken ajan kuin uudet.

Ei saa elvyttää julkaistaan äänikirjana 13.7 ja sen lukee Jaana Pesonen. En kuuntele äänikirjoja, joten en tiedä minkälainen lukija hän on, hyvä varmaan, osaa lukea. Ystävä sanoi, että kuunnellessa tekstin puutteet huomaa selvemmin kuin lukiessa, joten vähän hirvittää.

Kuluneita ajatuksia

Hiukseni makaavat apaattisina pitkin päälakeani, kuljen lökäpöksyissä ja ajattelen kuluneita ajatuksia.

Kerttu on hieman virkistynyt. Kun avaan kylpyhuoneen oven, se ryntää nuolemaan kosmetiikkatuotteiden matkapakkauksia, joita säilytän pyörällisessä metallikorissa.

En viitsi enää seurata koronauutisia kovin tarkasti, Kerttua ne eivät kiinnosta lainkaan, sillä se luki Hesarista, että vaikka virusta voidaan todeta kissoillakin, se ei aiheuta heille oireita. Kerttu luulee olevansa kuolematon.

Olen nostanut olohuoneen sälekaihtimet ja toivon, että huonekasvini huomaisivat kevään tulleen ja ryhtyisivät kukoistamaan.

Kokeilin ohjelmaa, jolla voi selvitellä kasvien nimiä ja sain tietää, että isolehtinen kasvi, jonka ostin Tokmannilta ja jonka lehtiruodit ovat punaiset, on nimeltään Codiaecum Variegatum (suomeksi ihmepensas). Lehtien väri vaihtelee valo-olosuhteiden mukaan, joten saa nähdä miten nyt käy.

Yritin selvittää toisenkin huonekasvin nimeä. Appi väitti sitä kurkuksi, joka se ei tosiaankaan ole. Mihinkään ei voi luottaa.

Allekirjoitin tänään sopimuksen äänikirjasta, joka tulee parhaassa tapauksessa jo kesäksi.

Muutama ihminen on lähettänyt viestin, että on pitänyt kirjastani. Tuntuu tosi kivalta. En pistäisi pahakseni vaikka tykkäämiset jaettaisiin laajemminkin. Kriittiset ajatukset saa pitää itsellään.

Kirjani on edelleen saatavilla eri sähkökirjapalveluista kuten Bookbeatista tai Suomalainen plus -palvelusta tai jos joku haluaa ihan oikean kovakantisen kirjan, sen saa helpoiten tilattua netistä esimerkiksi Kariston verkkokaupasta (linkki).

Äänikirjat

Kävin eilen Otavan, Liken ja Kariston kirjailijoille järjestetyssä tilaisuudessa. Jonotin ruokaa epämääräisessä kirjailijaryhelmässä. Yhtä  epäorganisoidusti tuo ruoan lautaselle kasaaminen sujui kirjailijoilta kuin lääkäreiltäkin. Näin monta kuuluisaa kirjailijaa.

Meidät karistolaisetkin kutsuttiin Otavan elokuisiin pihajuhliin!

Tilaisuudessa kuultiin luentoja äänikirjabisneksestä ja muustakin. Äänikirjat ovat nouseva trendi, johon kaikki kirja-alalla toimivat haluaisivat mukaan. Suomalainen kirjakauppakin on aloittanut oman kuukausihintaisen kirjojen striimauspalvelun (olikohan ollenkaan oikea sana).

Kustantajat yrittävät neuvotella äänikirjoista mahdollisimman tuottoisat sopimukset. Kahdesta eri sopimusmallista käytettiin englanninkielisiä termejä, jotka ovat pudonneet päästäni. Jos oikein muistan niin parhaimmassa tapauksessa kirjailija voi saada kuudesta kuunnellusta kirjasta saman kuin yhdestä kovakantisesta opuksesta. Mitä paksumpi teos, sitä enemmän rahaa.

Muistaakseni kirjan suosio lisäsi jonkin verran kirjailijan saamaa osuutta ja vanhemmasta teoksesta sai vähemmän (äänikirjat eivät muuten säily järjestelmässä ikuisuuksia, joten jossain vaiheessa niitä ei enää saa mistään).

Kirjastojen äänikirjalainauksista kirjailija ei saa korvausta.

Systeemissä voidaan seurata millä sivulla kirjan kuunteleminen lopetetaan. Jatkossa voidaan sitten laittaa siihen kohtaan joku raflaava juonenkäänne (tätä ei siellä sanottu).

Vielä tullaan kirjoittamaan sellaisiakin teoksia (niitä taitaa jo ollakin), joita julkaistaankin ainoastaan äänikirjoina,

Kjell Westö piti kriittisen puheenvuoron. Hän pelkäsi, että äänikirjabisnes voi muuttaa kirjoja yksinkertaisempaan suuntaan, jolloin eri aikatasoissa kulkevia, useita eri näkökulmia sisältäviä tarinoita vältettäisiin.

Paluumatkan istuimme junan ravintolavaunussa. Keskustelimme paskoista kirppislöydöistä ja rintaliivien ostamisesta. Porukan mieskirjailija sanoi olleensa aiemmin töissä päiväkodissa ja tottuneensa tällaisiinkin aiheisiin.