torstai 20. helmikuuta 2020

Kirjakaupassa

Tein toivioretken kirjakauppaan. Näön vuoksi vilkuilin alkuun pokkaritarjousta: nyt saisi kolme pokkaria viidellätoista eurolla. Ihan sama. Katseeni pyyhki kirjapinoja mitään näkemättä. Sopivan ajan kuluttua hiivin huomiota herättämättä kaunokirjallisuushyllylle (liikehtimiseni ei kiinnostanut myyjiä tai muita asiakkaita) ja siellähän se Ei saa elvyttää oli, kansi käännettynä kutsuvasti potentiaalisia ostajia kohti. Laitoin kännykän äänettömälle, nappasin kuvan ja poistuin myymälästä.

Ystäväni R sanoi eilen puhelimessa, että minun pitäisi hakeutua johonkin netin ulottumattomiin, vaikka Rautavaaran korpeen, että loppuisi tuo jatkuva kirjan googlaaminen. Hän oli oikeassa. Tämä ei ole enää normaalia.

R kertoi, että Goodreadsin äänestyksessä viime vuoden parhaaksi rakkausromaaniksi valittiin Read, White & Royal Blue (Casey McQuiston), joka kertoo kahden miehen rakkaustarinan, toinen heistä on Englannin kuninkaallinen (siis prinssi) ja toinen Yhdysvaltain presidentin poika. Kuulostaa uskomattomalta, mutta kirja on kuulemma hyvin kirjoitettu.

Uusimmassa Imagessa haastatellaan ohjaaja Milja Sarkolaa ja jutussa siteerataan jotain hänen näytelmäänsä (minulla ei ole tässä lehteä käsillä), jossa heitetään ajatus, että kaikki ihmiset ovat itsekkäitä ja pyrkivät pitämään huolta vain itsestään ja jälkeläisistään. Nekin, jotka auttavat muita, tavoittelevat omaa etuaan. Haluavat, että heitä pidettäisiin hyvinä ihmisinä. Minusta ajatus oli mielenkiintoinen. Muiden auttaminen hyödyttää myös itseä, jos ei muuten, niin siitä saattaa saada hyvän mielen. Luultavammin laitan roposeni SPR:lle ja Planille puhtaasti imagosyistä. Oli hyvän tekemisen motivii mikä vaan, niin tuohan se avun sitä tarvitseville.

4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Sinähän saisit näistä kirjan julkaisun alla ja sen jälkeen kokemistasi tuntemuksista hyvän novellin!

Minä liityin Planin kuukausilahjoittajaksi kerran, kun seurasin tv-konserttia, jonka yhteydessä jotkut julkkikset kävivät tutustumassa avustuskohteisiin ja lapsiin siellä.
Se kosketti niin, että tuntui oikealta antaa roposeni hyvälle asialle. Nyt en enää muista koko asiaa, kun se pikkusumma menee suoraan tililtä.

Luin Imagesta jutun klassisen musiikin piireissä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Aikamoista. Hyvä, että tässä on nyt muutos tapahtumassa, ja jo on aikakin. Milja Sarkolasta kertova pitkä juttu on vielä lukematta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tunsin teininä tytön, joka juoksi pianon ympäri miesopettaja perässään. Onneksi kertoi äidilleen, joka oli tomera ja otti yhteyttä musiikkiopistoon ja tyttö sai uuden opettajan, en tiedä mitä tälle lähentelijälle tapahtui. Riparilla kanttori vikitteli toista ystävääni, emmekä kertoneet asiasta kenellekään.

Nimetön kirjoitti...

Ekologiassa on jo vuosikymmeniä pohdittu, onko olemassa puhdasta altruistista käyttäytymistä. Joku filosofi saattaisi todeta tähän ykskantaan, että ei ole; lopulta kyse on kuitenkin aina oman edun maksimoinnista - vaikka sitten (näennäisesti) toisten hyväksi toimimalla (egoistinen altruismi).

Tämän taisi tietää muuankin muinainen opettaja - todellinen tai keksitty - joka julisti, että kannattaa tehdä toiselle se, mitä itse toivoisi toisten vastavuoroisesti tekevän itselle.
Ekologian termein se on klassinen win - win -tilanne, johon kannattaakin pyrkiä!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Filosofian suhteen olen tietämätön moukka. Olen kerran käynyt Torsti Lehtisen filosofiaa käsittelevällä kurssilla ja muistan sieltä Kierkegardin.