Rokokoo

Taidehistorian kurssilla olemme loikanneet Barokista rokokoon aikaan 1700 -luvulle.

Ajan arkkitehtuuri oli mautonta, anteeksi vaan. Donald Trump saattaisi tykätäkin. Kultaa räiskittiin sinne sun tänne, huonekaluille veistettiin tassut ja lipastot näyttivät pulleilta kuin jouluporsaat.

Maalaustaiteen kuvastossa miehet viettelivät naisia eroottisiin seikkailuihin, naiset keinuivat helmat liehuen jos eivät sattuneet pyörimään lakanoissa ilkosillaan. Mallit olivat usein teini-ikäisiä. Maisemissa luonto rehotti oudon runsaana.

Taidemaalareista Antoine Watteau kuvasi mm. comedia dell' arte katuteatterin hahmoja ja juhlia, joissa vallitsi mitä ilmeisin iskumeininki. Rosalba Carriera kehitti pasellivärien käyttöä. Francois Boucherin maalauksissa kirmailivat ihannoidut paimenet ja tyttöset luonnon helmassa. Jean-Honore Fragonard maalasi vain osittain lakanan peittämät alastomat rakastajattaret keikistelemään makuuhuoneisiin (opettajan mukaan maalaukset olivat kovin suosittuja, joten taiteilija vaihtoi kuviin usein vain naisen kasvot, mutta tämä saattaa olla panettelua). Jean-Babtiste-Simeon Chardin maalasi varsin moderneja ja aistikkaita asetelmia.

Naistaiteilijoitakin löytyi kuten Marie Louise Elisabeth Vigee Lebrun, joka hyväksyttiin jopa Ranskan maalaus-ja kuvataideakatemian jäseneksi. Hänen tärkeitä asiakkaitaan oli mm. Marie Antoinette.

Tässä homman voimallisesti lyhennetty versio. Kyllä silloinkin elettiin, vaikka ei edes nettiä ollut.