Istun junavaunussa suuntana Pieksämäki ja Kuopio. Vaihdan junaa Pieksämäellä.
Junavaunussa istuu neljä matkustajaa, joista yksi yskii. Me muut olemme paenneet mahdollisimman kauas hänestä. Mies huomasi, että otimme etäisyyttä ja sanoi "Ei minulla ole koronaa. Tämä on tupakkayskää". Miehellä vaikuttaa olevan myös tupakkanuha. Meinasin kysyä, onko tutkittu, mutta en kysynyt. Yskijä puhui puhelimeen ja sanoi "Meni vähän pitkäksi eilen". Sellainen mies.
Kuopiossa ei ole todettu pariin viikkoon yhtään koronatartuntaa, silti olo on epävarma. En ole kolmeen kuukauteen käynyt missään minne ei kävellen tai pyörällä pääse. On kuin opettelisi uudestaan kävelemään.
Tämän aamun Hesarissa kirjoitetaan uusista kokemuksista otsikolla "Maiseman vaihto ajoittain tekee meistä tyytyväisempiä". Monenlaista ulkomaista professoria siteerataan ja päädytään siihen, että ympäristön vaihtelevuus on kytköksissä myönteisiin tunteisiin. Kaipaan vaihtelua, jota saa vaikka valitsemalla uuden reitin ruokakauppaan. Tämä Kuopioon matkustaminen vastaa näinä aikoina vähintään Intiaa tai San Fransiscoa.
Yskijä jäi Jyväskylään!
2 kommenttia:
Tämä on se rasittavin juttu. Junalla olen minäkin tottunut kulkemaan, harva se viikko, mutta jo ajalta ennen koronaa muistan vielä hyvin tartunnan, jonka sain takanani parin tunnin ajan yskineeltä pariskunnalta. Ja elokuvat on toinen masentava asia. The Gentlemen oli viimeinen johon olin ajatellut, ja ensimmäinen joka jäi näkemättä tämän peevelin takia.
Tampereella elokuvateatteri Niagara avautuu 1.6, tiistaina näköjään näytetään Gentlemen. Pitää miettiä milloin sinne uskaltautuu.
Lähetä kommentti