sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Puhelin

Aloitin päiväni kirjoittamalla, ja koska olen ottanut vähän etäisyyttä käsikirjoitukseeni, ei se enää vaikuttanutkaan ihan niin paskalta kuin vaikka viikko sitten. Kirjoitan ajasta, jolloin ei kännyköitä ollut, ja huomaan mitä kaikkia vaikeuksia se käteen kasvaneen luurin puuttuminen tuottaa. 

Sovimme eilen kavereiden kanssa perjantaille tapaamista Hesaan. Kun neljä ihmistä sopii päivän logistiikasta, on WhatsAppista hyötyä, mutta kahden ihmisen kohtaamisen järjestäminen on helpompaa ihan puhelimitse. Ei tarvitse näpyttää useita viestejä, ja saa helpommin kiinni toisen tahtotilasta. 

Katsoin Jenni Toivoniemen elokuvan Seurapeli, joka kertoo alle neljäkymppisten ystävysten mökkitapaamisesta, joka on samalla yhden naisen yllätyssynttärijuhla. Elokuva oli raikas ja jotenkin samaistuttava, vaikka tuollaisia juhlia ei elämääni enää kuulu. Mökkitapaamisen aluksi elokuvassa kaikilta kerättiin kännykät. Samaa voisi ehkä soveltaa monessa muussakin tapaamisessa. 

Soitin isälleni isänpäivätoivotukset, vastaamiseen meni melko pitkään, sillä puhelin oli kaksikerroksisen omakotitalon toisessa kerroksessa. Kun vanhempani hankkivat asunnon, me lapset olimme sitä mieltä, että kannattaisi hankkia yhdessä tasossa oleva koti, mutta minkäs teet. 

Vanhuksen käsite on muuttunut, varsinkin nyt kun tammikuussa Yhdysvaltojen presidentin viran ottaa vastaan vanhus, Joe Biden, joka on tuolloin jo 78-vuotias.

4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Olen ihan umpisavolainen ja siksi minua suuresti ihmetyttää, kun korvaani on alkanut kovasti särähtää tuo Hesa. Olen niin jo tottunut seudulla 35 vuotta asuneena, että se on Stadi.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Stadi ei jostain syystä sovi suuhuni vaikka asuin siellä kymmenvuotiaaksi. En muista,että silloinkaan ympärilläni olisi stadista puhuttu, johtuu varmaan savolaisista vanhemmistani. Toisaalta kun olimme siellä stadissa niin eihän siitä puhuttu sen kummemmin, puhuttiin Etelä-Haagasta ja Pohjois-Haagasta ja sitten kun muutimme Espooseen Metsämaasta.

Anonyymi kirjoitti...

Joe Biden riistää nyt Trumpilta paitsi presidenttiyden myös USA:n vanhimman presidentin tittelin, mutta meillä Suomessa seitsemänkymppisissä presidenteissä ei ole mitään uutta: Svinhufvud oli virkaan astuessaan 70-, Mannerheim 77- ja Paasikivi 75-vuotias. Toisen (varsinaisen, vaaleilla valitun) virkakautensa päättyessä Paasikivi olikin jo 85, mutta se ei suinkaan estänyt häntä asettumasta uudelleen ehdolle. Kuten tiedämme, sillä kertaa nuorempi ehdokas kuitenkin voitti - mikä oli sikäli hyvä, että vielä saman vuoden joulukuussa Paasikivi kuoli (ehdittyään täyttää sitä ennen 86 vuotta).

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Suomessakin on luotettu vanhoihin miehiin. Joe Biden on todennäköisesti paremmassa kunnossa kuin Paasikivi... Luin tutkimuksen, jonka mukaan 75-vuotiaat suomalaiset ovat huomattavasti parempikuntoisia ja kognitiivisilta taidoiltaan paremmin säilyneitä kuin 30 v sitten.