tiistai 6. joulukuuta 2022

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Elän itsenäisessä Suomessa, jossa kaikilla saa olla mielipiteitä. Myös kepulaisilla. Ketään ei suljeta vankileirille. 

Olen syntynyt Pohjois-Savossa maaseutupaikkakunnalla, jossa mielipiteitäni ei arvostettaisi (kunnassa on kepulaisenemmistö). Silti minulle oltaisiin ystävällisiä ja taatusti autettaisiin, jos apua tarvitsisin tai vaikka en edes tarvitsisi. 

Olkaamme siis ystävällisiä toisillemme. Tämä kepuinho on melko uusi juttu ja liittyy tiettyjen lakien viivästyttämiseen.

Halusin lukea viihdekirjan ja valitsin ruotsalaisen Emma Hambergin romaanin Je m’appelle Agneta. Hesari on ilahduttavasti alkanut arvioida myös viihdekirjoja ja lehdestä löytyy Miina Supisen kritiikki tästä romaanista. Meinasin jättää lukemisen kesken jo ennen kirjan puoliväliä, sillä niin kliseinen asetelma on: Nelikymppinen elämäänsä kyllästynyt nainen lähtee Provenceen itseään etsimään ja löytääkin rennon, sensuellin elämännautiskelijan itsestään. Hankkii uuuden mekon ja alusvaatteet. 

Poikkeuksellista ja ilahduttavaa tässä viihderomaanissa on päähenkilön ystävyys vanhaan dementoituvaan homomieheen ja tämän miehen elämäntarina. 

En ole lukenut romaania loppuun, mutta sivulle 252 mennessä päähenkilö on löytänyt seksin lisäksi ranskalaiset juustot ja punaviinin. En ehkä pysty vegaaniruokovalioon koko loppuikääni. Olen syntynyt maitopitäjässä. Auttakaa!

Nyt lukijani Auvo T. on taas sitä mieltä, että pompin asiasta toiseen ja siinä hän on oikeassa. 

Kaikki lukijapalautteet ovat toivottuja. Ihana huomata, että joku seuraa blogiani edelleen. On niitä, jotka antavat vain positiivista palautetta ja niitä joilta saa kritiikkiä. Melkein aina joku on perehtynyt tekstin aiheeseen syvällisemmin kuin minä, joka en ole perehtynyt oikein mihinkään. Tämä tyyppi kertoo, miten asiat ihan oikeasti ovat. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!


13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kepuli-inho uusi juttu? Kannattaa perehtyä vaikka Wolf Halstein Halbergin alias Wolf Halstin mielipiteseen kepusta ja erityisesti Juho Niukkasesta. Kun talvisodan alla saatiin hieman lisäystä puolustusmäärärahoihin, piti kepuleiden varastaa siitäkin osa, Halstin mielestä panssareita ei oikein voinapeillla pystynyt torjumaan. Teos Talvisodan päiväkirja sisältää hieman kepu-kritiikkiäkin.
Kökkötraktori-tapauskin on jo aika vanha.

Juustot ja maitotuoteet sopii ihmisen ravinnoksi aika paljon paremmin kuin lehtikerput, kortteet tai heinä. Moni vuohi, lammas, lehmä ja puhveli on elossa ihan juuston takia, ei ole lemmikkinä vaan tuottaa maitoa juuston raaka-aineeksi. Muuntaa rikkaruohoja rahaksi.

On ihan luonnollista, että viaton bloggaaja ei ole ihan joka asiassa pitkään asiaa harrastaneen tyypin asiantuntijuuden tasalla. Esmes 7,62*53 R ja 7,62*51 luotien paksuudet ja piipujen tosimitat ja mitä siitä seuraa - on ihan varmasti jopa metsästäjille hieman vieras aihe. Keskivertobloggaajasta puhumattakan. Silti normaali, aiheesta toiseen poukkoileva, kirjoitus voi olla ihan kivaa luettavaa. Se kai on blogin idea, kirjoituksia milloin mistäkin.

ICT-ukkeli

Anonyymi kirjoitti...

Ai että tykkäsin taas. Ja nauratti, taas, ainakin hymyilin. Hyppele edelleen.
Ja lisäksi hyvää itsenäisyyspäivää!

Onneksi et lopettanut blogiasi!

t. Eevis

Anonyymi kirjoitti...

Jos hallituksessa muutama kepulainen tyrii, niin ei ehkä kannata kuitenkaan yleistää inhoa kaikkiin kepulaisiin. Suurin osa suomalaisen ruuan tuottajista on kepulaisia ja kaikki, poroporvarista kommunistiin syövät heidän tuottamaansa ruokaa. Ruuan omavaraisuuskin olisi loistava juttu tässä maailman tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään blogistasi ja olen lukenut kirjasikin. Uskonnollisuus ja vegaanius on vähän niinkuin no-no. En tykkää mistään ehdottomuudesta. Kissoista tykkään todella paljon. Luen paljon kirjoja ja arvostelut kiinnostavat. Myös ihan ”tylsä arki” jutut kiinnosyavat.

Anonyymi kirjoitti...

1970-luvulla Keskustalle naureskelivat niin aikansa kulttuurivasemmisto kuin ympäristöliikekin. Voi olla, että jo edellisen vuosikymmenen "uusi nuoriso" piti Keskustapuoluetta patavanhoillisuuden vihonviimeisenä linnakkeena, mutta siitä minulla on vain toisen käden tietoa.

"Kepu pettää aina" on vanha slogan, mutta sitä edelsi - yllätys, yllätys - "Maalaisliitto pettää aina"! Näkemys taisi syntyä poliittisten vastustajien piirissä jo ennen itsenäisyysjulistuksen antamista.

Hyvää itsenäisyyspäivää tasapuolisesti ihan kaikille, myös sen suurimman eli Nukkuvien puolueen kannattajakunnalle!

AuvoT kirjoitti...

Minun vähäpätöisyyteni mainittiin :)

Blogisti H on aivan vapaa kirjoittamaan niinkuin haluaa. Taannoinen ei ollut tarkoitettu neuvoksi, se oli vain alitajuinen reaktio. Jatkan tämän seuraamista, ja kommentoimista, niin kauan kun en saa bannia.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei puhettankaan bannista!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

ICT-tyyppi saa vuoden seuraajapalkinnon, näkymättömän kunniamerkin.

Marjatta Mentula kirjoitti...

"Olen syntynyt Pohjois-Savossa maaseutupaikkakunnalla, jossa mielipiteitäni ei arvostettaisi (kunnassa on kepulaisenemmistö). Silti minulle oltaisiin ystävällisiä ja taatusti autettaisiin, jos apua tarvitsisin tai vaikka en edes tarvitsisi."
Juuri tämä on Suomessa hienoa. Olen kokenut tämän saman hyväntahtoisuuden ja "kaveria ei jätetä" -tyylin omilla synnyinseuduillani Pohjois-Satakunnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Öö, olen otettu. Kits. Toisaalta hieman harmittaa sen merkin näkymättömyys, se on kovin helppo hukata. Hukkaanhan näkyviäkin kapineita pävittäin.

Verensokerimittari on suunnilleen mustapekkakortin kokoinen - puoli senttiä paksu. Ja se värkki on joka päivä kateissa, toistaiseksi on löytynyt. Ehkä sitä piilottelee ilkikuriset haltijat. Samat typit jotka piilottele luku- ja päätelasejani. Ketaleet.

Olisiko hiirenloukusta apu, vai onko liian raaka ratkaisu?

ICT-ukkeli

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Marjatta ansaitsee jo useamman vuoden seuraajapalkinnon!

Miksi en ole jo aiemmin keksinyt aloittaa kunniamerkkejen jakamista? Tämän ei ole tarkoitus vähentää ITC-tyypin kunniamerkin arvoa.

Itsenäisyyspäivän konsertissa alkoi mekon rintamuksen kangas kaivata jotain koristeellista, nimittäin kunniamerkkiä. Mistäköhän sellaisen saisi? Näkymätönkin voisi olla näin alkuun ihan kiva.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kiitos, kiitos paljon!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan OK jakaa useampikin mitaleita.Kuulun kumminkin samaan sakkiin kuin Ruben Lagus, eka kunnimerkin saaja. Mulla oli muuten tapana töissä ollessani pitää pinssiä rintapielessä/kauluksessa. Jos tuli jatkoa työlle, niin kysymykseen "kuka siellä kävi" sai vastauksen "em mää muista -jaa, sillä oli lentokone pinssi / pirkkalan koivunlehti / eTampere ..."

Käyntikortin hukkasivat, eikä A5 kokoinen jättämäni, nimeni ja lyhyen selvityksen ratkaisusta sisältänyt lappu löytynyt yhtään useammin.

Ja se Pirkkalan pinssi on hieno, pieni kultavihreä, kirkas pinssi.

ICT-ukkeli