Elän itsenäisessä Suomessa, jossa kaikilla saa olla mielipiteitä. Myös kepulaisilla. Ketään ei suljeta vankileirille.
Olen syntynyt Pohjois-Savossa maaseutupaikkakunnalla, jossa mielipiteitäni ei arvostettaisi (kunnassa on kepulaisenemmistö). Silti minulle oltaisiin ystävällisiä ja taatusti autettaisiin, jos apua tarvitsisin tai vaikka en edes tarvitsisi.
Olkaamme siis ystävällisiä toisillemme. Tämä kepuinho on melko uusi juttu ja liittyy tiettyjen lakien viivästyttämiseen.
Halusin lukea viihdekirjan ja valitsin ruotsalaisen Emma Hambergin romaanin Je m’appelle Agneta. Hesari on ilahduttavasti alkanut arvioida myös viihdekirjoja ja lehdestä löytyy Miina Supisen kritiikki tästä romaanista. Meinasin jättää lukemisen kesken jo ennen kirjan puoliväliä, sillä niin kliseinen asetelma on: Nelikymppinen elämäänsä kyllästynyt nainen lähtee Provenceen itseään etsimään ja löytääkin rennon, sensuellin elämännautiskelijan itsestään. Hankkii uuuden mekon ja alusvaatteet.
Poikkeuksellista ja ilahduttavaa tässä viihderomaanissa on päähenkilön ystävyys vanhaan dementoituvaan homomieheen ja tämän miehen elämäntarina.
En ole lukenut romaania loppuun, mutta sivulle 252 mennessä päähenkilö on löytänyt seksin lisäksi ranskalaiset juustot ja punaviinin. En ehkä pysty vegaaniruokovalioon koko loppuikääni. Olen syntynyt maitopitäjässä. Auttakaa!
Nyt lukijani Auvo T. on taas sitä mieltä, että pompin asiasta toiseen ja siinä hän on oikeassa.
Kaikki lukijapalautteet ovat toivottuja. Ihana huomata, että joku seuraa blogiani edelleen. On niitä, jotka antavat vain positiivista palautetta ja niitä joilta saa kritiikkiä. Melkein aina joku on perehtynyt tekstin aiheeseen syvällisemmin kuin minä, joka en ole perehtynyt oikein mihinkään. Tämä tyyppi kertoo, miten asiat ihan oikeasti ovat.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
