Kirjoittajakoulu

Suunnittelin meneväni Helsingin kirjamessuille ja olisin saanut vapaalipunkin. En kuitenkaan mennyt. Ainoa sopiva päivä olisi ollut lauantai, jolloin kaikki muutkin tuppautuvat sinne ruuhkauttamaan käytävät ja lavojen edustat.

Katsoin muutaman haastattelun Hesarin sivuilta. Minusta on kiinnostavinta kuunnella, kun kirjailija haastattelee kirjailijaa, mutta näissä taltioinneissa Hesarin toimittajat jututtivat kirjailijoita . 

Taija Tuominen haastatteli minua kirjamessuilla, kun esikoiskirjani julkaistiin 2016. Yleisöä oli niukasti ja osa heistäkin viereisen kahvilan asiakkaita. Yllättäen tilanne oli jännittävä. Toinen romaanini julkaisiin 2020. Esiintymiseni peruuntui koronan vuoksi. 

Somesta olen lukenut Ruotsin suurlähetystön vastaanotosta ja kaiken maailman bileistä, joihin kirjailijat pääsevät.

Olen kuunnellut liikuntaa harrastaessani Miina Supisen podcastia Miina Supisen kirjoittajakoulu (löytyy ainakin Open Spotifysta).  Jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta tai ihan vaan kirjallisuudesta, niin suosittelen. Viimeisimmässä osassa Supisen "apuopettajana" toimi Jari Tervo. Hän neuvoi poistamaan tekstistä turhat sanat. Jari Tervo on arvostettu kirjailija, joten kuunnelkaa häntä. Jari Tervolla on jännä tapa vastata kysymyksiin: Hän alkaa esitelmöidä. 

Osallistuin Miina Supisen pitämälle viikon kurssille Oriveden opistolla ehkä kesällä 2015. Saimme henkilökohtaisen palautteen (en muista montako sivua opettajalle sai viedä). Palautteeni jäi viime tinkaan ja se hoidettiin samalla kun kiirehdimme paikalliseen markettiin. Supinen sanoi tekstistäni "Onhan tämä aika tavanomainen, mutta on tällä mahdollisuuksia tulla julkaistuksi". Jännä, miten tyytyväinen olin saamaani palautteeseen. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Elän itsenäisessä Suomessa, jossa kaikilla saa olla mielipiteitä. Myös kepulaisilla. Ketään ei suljeta vankileirille. 

Olen syntynyt Pohjois-Savossa maaseutupaikkakunnalla, jossa mielipiteitäni ei arvostettaisi (kunnassa on kepulaisenemmistö). Silti minulle oltaisiin ystävällisiä ja taatusti autettaisiin, jos apua tarvitsisin tai vaikka en edes tarvitsisi. 

Olkaamme siis ystävällisiä toisillemme. Tämä kepuinho on melko uusi juttu ja liittyy tiettyjen lakien viivästyttämiseen.

Halusin lukea viihdekirjan ja valitsin ruotsalaisen Emma Hambergin romaanin Je m’appelle Agneta. Hesari on ilahduttavasti alkanut arvioida myös viihdekirjoja ja lehdestä löytyy Miina Supisen kritiikki tästä romaanista. Meinasin jättää lukemisen kesken jo ennen kirjan puoliväliä, sillä niin kliseinen asetelma on: Nelikymppinen elämäänsä kyllästynyt nainen lähtee Provenceen itseään etsimään ja löytääkin rennon, sensuellin elämännautiskelijan itsestään. Hankkii uuuden mekon ja alusvaatteet. 

Poikkeuksellista ja ilahduttavaa tässä viihderomaanissa on päähenkilön ystävyys vanhaan dementoituvaan homomieheen ja tämän miehen elämäntarina. 

En ole lukenut romaania loppuun, mutta sivulle 252 mennessä päähenkilö on löytänyt seksin lisäksi ranskalaiset juustot ja punaviinin. En ehkä pysty vegaaniruokovalioon koko loppuikääni. Olen syntynyt maitopitäjässä. Auttakaa!

Nyt lukijani Auvo T. on taas sitä mieltä, että pompin asiasta toiseen ja siinä hän on oikeassa. 

Kaikki lukijapalautteet ovat toivottuja. Ihana huomata, että joku seuraa blogiani edelleen. On niitä, jotka antavat vain positiivista palautetta ja niitä joilta saa kritiikkiä. Melkein aina joku on perehtynyt tekstin aiheeseen syvällisemmin kuin minä, joka en ole perehtynyt oikein mihinkään. Tämä tyyppi kertoo, miten asiat ihan oikeasti ovat. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!