Kuulin jo toista kertaa livenä Mosambikissä (Portugalin entinen siirtomaa, jos ette tienneet) syntynyttä ja nykyään Portugalissa asuvaa fadolaulajaa, Marizaa. Ei olisi tullut mentyä, ellei kaverin toinen konserttiseuralainen olisi sairastunut. Tämä oopperasta ja operetistaa pitävä pariskunta (jonka toinen osapuoli ei siis päässyt paikalle) oli ensin olettanut, että Tampere-talossa vedettäisiin operetti nimeltään Kreivitär Mariza.
Marizalla on upea ääni ja hän on diiva, sanan positiivisessa merkityksessä. Laulaja kipitti lavalle todella korkeissa koroissa ja esiintymisasu välkehti kuin diskopallo.
Voisiko laulajilta kieltää tekosyvälliset "Rakkaus on tärkeää ja itseäänkin pitää rakastaa"-välispeakit? Ne ovat niin haukotuttavia. Voisitteko ihan vaan laulaa? Toivoo nimimerkki kyynikko.
Laulaja uskaltautui yleisön joukkoonkin ja miksi ei olisi sitä tehnyt. Mehän rakastimme häntä. Edessäni istunut mies huusi obrigadoa ja muodosti käsillään sydämiä. Mariza halasi eturiviläisiä kuin äiti Amma ja lupasi seuraavalla kerralla halata jokaisen.
Heräsin äitienpäiväaamuna stressaantuneena. Olin valinnut tehtäväksi mm. parsapastaa ja kesken pastaruoan valmistuksen luin nettikommentit, joista toisessa sanottiin, että ohjeessa oli liikaa sitruunaa ja toisen kommentoijan mukaan sitä oli liian vähän. "Sitruunaa oli liikaa"-tyypin mielestä öljyäkin oli liian paljon. Pasta oli herkullista, eikä sitä jäänyt yhtään jäljelle.
7 kommenttia:
Kävin yli 10 vuotta sitten Marizan konsertissa Hgissä. Minusta konserttia vaivasi monotonisuus, kappaleet kulkivat samassa sävellajissa ja tunnelmassa alusta loppuun. Ehkä hän oli silloin vielä aika nuori. Odotukseni tulivat Amalia Rodriguezista, jonka levyä meillä kotona on jatkuvasti soitettu. Muistojen bulevardillakin Amaliaa kuulee aika usein. Portugalissa on fadolaulajana varmaan ollut hankalaa menestyä hänen jälkeensä, kun hänellä oli siellä semmoinen lajin jumalattaren asema, olen ymmärtänyt. Vaikka musiikissa olen kyllä aika tietämätön...
Parhaita olivatkin ne perinteiset vanhat kappaleet. Mariza lauloi yhden kaulun ilman mikrofonia ja silloinkin ääni kantoi isossa salissa.
Pirkko Saision elämänkerrassa on mielenkiintoinen osuus tästä Marizasta.
Mielenkiintoista. En ole lukenut sitä, ehkä pitäisi.
Pirkko Saisio on ihan hemmetin hyvä kirjailija! Ainakin kannattaa lukea hänen itsensä kirjoittamia teoksia - tai kuunnella: hän on nimittäin itse myös omien kirjojensa äänenä.
Olen lukenut melkein kaikki hänen kirjansa. Elämäkertaa ei ole kirjoittanut kirjailija itse vaan Heini Junkkaala.
En kuuntele äänikirjoja juuri ollenkaan. Olen kyllä nähnyt Saision näyttämöllä.
Lähetä kommentti