Asunnossani kävi miehiä (miksi automaattisesti oletan heidän olleen miehiä?) vaihtamassa tuloilman suodattimet, jotka sijaitsevat ikkunoiden yläpuolella. Reitin piti olla vapaa. Pelkäsin kovasti kurkkuverhojeni puolesta ja jätin keittiöön lapun, jossa varoitin kasvin varren heiveröisyydestä. Kurkku selvisi koettelemuksesta.
Nilkkakipu käy psyyken päälle (en pysty käymään kävelyllä), kun samaan aikaan maailman ja Suomen tila suututtavat ja surettavat.
Kävin eilen hoitamassa psyykeäni kuntosalilla, uimahallissa, kahvilassa ja elokuvissa (Wicked little letters). Helpotti vähän, mutta en voi jatkaa näin. Näen kaikkialla ontuvia ihmisiä, ihan kuin lasta odottaessa havaitsin raskaana olevia naisia joka puolella.
Wicked little letters oli pettymys. Parasta elokuvassa olivat kaupunkilaisille lähetettyjen kirjeiden sisältämät herjaukset. Olisi pitänyt kirjoittaa ylös.
Yritän keksiä niitä itse: Sinä lyttyaivoinen sian äpärä. Matosammakon kutu. Maho halpishuora. Kyyn poikanen. Rapajuoppo ääliötrolli. Impotentti natsipaska.
Ei onnistunut. Herjaukset sisältävät yleensä sukupuolielimiä tarkoittavia sanoja. Yritän pitää blogini asiallisena.
Junan netti lakkasi toimimasta.
Hyvää juhannusta!
2 kommenttia:
Matosammakot ovat kiehtovia olentoja, joista tiedetään kovin vähän. Sen verran kuitenkin, etteivät ne kude kuten sammakot, vaan joko munivat tai synnyttävät eläviä jälkeläisiä.
Muiden lajien edustajien käyttäminen solvaamistarkoituksessa tuntuu muutenkin aika epäreilulta. Syyttömiähän ne ihmisten keskinäisiin kiistoihin ovat?
Pyydän anteeksi kyykäärmeiltä, sioilta ja matosammakoilta.
Lähetä kommentti