Stressiryijy

Kulttuuriykkösessä haastateltiin sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä Ville Rantaa, joka on todella tuottelias tyyppi.  Kun aikaa oli vähän,  hän piirsi päivittäin yhden piirroksen, jota varten hän ei ehtinyt tehdä luonnoksia.  Tapa muokkasi taiteilijalle ominaista piirrosjälkeä.

Kipuilen kirjoittamiseni ja blogini kanssa. Ehkä ratkaisu on sutaista jotain kehnoa joka ikinen päivä. En siis tarkoita, että Ville Ranta tekisi huonoa. Mies tiesi jo päiväkoti-ikäisenä, että hänestä tulee taiteilija. Ihmettelen näitä imeväisiässä uransa valinneita. Minulla ei ollut ylioppilaaksi tultuakaan aavistustakaan, mihin ryhtyä.  En vieläkään tiedä mitä loppuelämälläni tekisin.

Ystäväni A (miespuolinen) ompelee ryijyjä. Hän ei ole tietääkseni aiemmin harrastanut käsitöitä. A aloitti Gallen-Kallelan kookkaalla Liekki-ryijyllä ja minä ajattelin, ettei tuosta tule mitään. Kalliit tarvikkeet menevät hukkaan, mutta niin vain ryijy valmistui ja pari muutakin sen jälkeen. Minäkin innoistuin, mutta otin vaatimattomaan tyyliini pienemmän haasteen. Ryijyä on tosi rentouttava tehdä. Käsityö on vallannut sohvapöytäni. 

Kun Suomen hallituksen toimet ärsyttävät, ompelen ryijyä.  Kun mietin yksityislääkärien vastaanotolle suunnattuja Kela-korvauksia, saan ommeltua yhden rivin. Kun ajattelen paperittomien henkilöiden terveydenhuollon rajaamista, ryijy edistyy rivin verran. Kun turkistarhauksen tukeminen v-tuttaa, pohjakangas peittyy villalankatupsuilla.  Käsityöni edistyy hyvin. Suomelle saattaa käydä huonommin.