Tein tänään reki- ei kun ratikkaretken Hiedanrantaan, jonne kiskot nykyään ulottuvat. Kun ratikka kulki Näsijärven rantaan tehtyä tekosaarta pitkin mieleeni tulivat sellaiset paikkakunnat kuin Novosibirsk, Irkutsk tai Jakutia (en ole käynyt niistä yhdessäkään). Haaveilin joskus matkustavani Siperian rataa pitkin, mutta se tuskin on elinaikanani enää mahdollista. Kävelin takaisin kaupunkiin ratikkakiskojen viertä ja äkäinen tuuli kohteli kasvojani kaltoin.
Minulla on huono omatunto. Sain väitöslahjaksi maalauksen, joka ei enää mahdu olohuoneen seinälle. Vein teoksen lähellä sijaitsevaan "taidekauppaan" myytäväksi. Nyt se näyttää koristavan näyteikkunaa. Liikkeen omistava nainen tiesi kertoa, että tauluni maalannut taiteilija on jo iäkäs ja muistisairas. Mies on ollut kovin tuottelias, joten hänen taulujaan näkyy paljon huutokaupoissa. Hän on kyllä taitava ammattilainen ja opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa.
Maalaukseni on tehty sekatekniikalla. Siinä oli kullanväriset kehykset, jotka häikäisivät silmiäni, joten ostin ystäväni neuvosta askarteluliikkeestä maalia ja tupsutin kehykset sienellä hillitymmiksi. Tätä en viitsinyt kertoa naiselle, joka arveli kehysten olevan taiteilijan valitsemat.
Minun olisi pitänyt varmaan neuvotella hinnasta. Ensin siitä menee 25 % alvia ja sitten viisi prosenttia jotain muuta ja sen jälkeen jäävästä voitosta liike ottaa puolet. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Taideliikkeen myyntiartikkelit hankitaan pääasiassa huutokaupoista tai perikunnat kantavat niitä sinne toiveikkaina. Valikoima on nätisti sanoen monipuolinen.
Tämmöinen huono ihminen minä olen. Toisaalta kenellekään ei pitäisi ostaa taulua lahjaksi, ellei ole täysin varma, mistä tämä henkilö pitää. Olenhan minä nauttinut maalauksesta jo vuodesta 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti